Melontaretki 20. toukokuuta

Tällä kertaa suuntasimme vähän rauhallisemmille vesille, Lopelle, Keritty -järvelle. Siellä on käyty aikaisemminkin, tosin vuosia sitten. Järvi on entisellään, hieno erämainen ja sokkeloinen järvi jossa useita saaria ja muutamia lampia ympärillä joihin myös vesiyhteys. Lopen kunta on kunnostautunut ja laajentanut Myllykylän venerantaan parkkitilaa ja infotaulun, eli jos mielit sinne melomaan, niin pääset Rautakoskentieltä Myllykylän venerantaan.

Me menimme vanhasta muistista Liesjärventien kautta Lehmilammentietä, jossa on puomikin matkalla, joka sattui olmaan auki. Muualta ei rantaan oikeastaan pääsekään.

Keli oli kohdallaan, aamusta lämpöäkin sopivasti ja järvi aivan tyyni. Kalusto vesille, yksi avokaksikko ja kolme kajakkiyksikköä, tälläkin kertaa ilman peräkärryä, reteesti kolmella autolla.

Melan varteen tarttui pari miehenpuolta ja kolme naista, keski-ikä oli taas korkealla, oli sentään pari työikäistäkin.

Kiersimme järveä ympäri ja ihailimme maisemia, ensin poikkesimme pikku jokipätkää Tervalammelle, sieltä Mutinperään jossa oli useita saaria. Mutinperästä itärantaa Myllykylän venerantaan maatauolle.

Tauolla kuulimme koiranuittajalta että suurin osa maa-alueista kuuluu UPM :lle, mistä johtuen järvellä on hyvin vähän mökkejä, muutamia siellä täällä ja Myllykylässä kaksi vanhempaa keskittymää.

Myllykylästä melasimme pohjoisrantaa länteen ja kävimme kurkkaamassa Kivisammaljärveä, järviä yhdisti pieni mutkainen jokipahanen, ei onneksi kovin pitkä.

Sieltä meloimme melko suoraa länsirantaa etelään lähtöpaikalle. Matkalla haeskelimme vielä Lehmälammelta tulevaa ojaa, muttei osunut näkösälle.

Järvi on melko kivinen, kosketuksia tuli usein ja muutaman kerran jäi joku kiinni kiveen tai pohjaan. Myös tuuli virisi iltapäivästä, se oli hyväksi, hieman virkisti meloa vastatuuleen.

Rantautumisen jälkeen kalusto autonkatolle ja paluumatkalle, puomi oli tietysti kiinni, etsiskelin jo rautasahaa työkalupakista, mutta Mauno ja Pirjo yllättäen löysivät avaimen, enpähän kerro mistä, mutta panimme puomin taas kiinni.

Automatkalla poikkesimme vielä ”Läykkäcityssä” kahvilla paikallisella huoltiksella, hyvin mahduimme motoristien ja traktorimiesten joukkoon.

Kaiken kaikkiaan oli taas hyvä melonta ja retkipäivä.

Kalevi