Melontaretki 12. toukokuuta

Emme sitten ehtineet Hyvinkään seudun melojien matkaan Hyvinkään läpimelontaan, kun meloivat sen jo viikko sitten. Meillä oli silloin talkoot Latu-Miilussa ja oma melontakalusto siellä säilössä.

Mutta mepä läksimme aamusta Janakkalaan, kohtauspaikkana Pyhän Laurin kirkon P-paikka. Aamulla pähkäilimme mahdummeko 5 h Jukan autoon ja peräkärry perään vai otammeko 2 autoa. Jukka ratkaisi tilanteen, läksimme 3 autolla, kaikissa kanootti katolla. Oli jo valmiina. Yhdistyksen kanootit jäivät kyljelleen köllöttämään kanoottiparkkiin. Kirkolla odotteli ”pikku-Matti” kajakkinsa kanssa ja rannassa toinen Matti myös oman kajakkinsa kanssa.

Eli meitä oli yhteensä 7 melojaa, 2 naista ja 5 miespuolista, kaikki” keski-iän paremmalla puolella”, laskimme senkin, keski-iäksi tuli 68 vuotta. Kalustona oli 2 avokanoottia ja 3 kajakkiyksikköä.

Melontareitti kulki Kuontolanjärven uimarannalta Räikälänjokea Kernaalanjärvelle ja edelleen Tuulensuunjokea Haapajärvelle. Menomatkalle tuli pituutta 14,5 km. Vedet olivat vielä korkealla, sen huomasi varsinkin Tuulensuunjoella. Virtaus oli paikoin kova, kaksi todella kovaa vääntöä vaativaa virtapaikkaa nostivat kyllä hien pintaan ja aurinkokin vielä porotti täysillä. Voisi melkein sanoa että keskivaativa retki muuttui vaativaksi, onneksi kaikki olivat kokeneita melojia.

Matkalla havaitsimme useita lintuja, pääosin vesilintuja. Tuulensuunjoella pellon ja joen rajalla oli valtava pääosin hanhista muodostunut lauma maassa, kymmenkunta joutsentakin joukossa. Niitä oli varmaan sadan metrin matkalla, lähemmäs päästyämme ne lehahtivat lentoon kolmessa erässä, varmaan useita satoja lintuja.

Ennen Haapajärveä oli vielä pohjapadon ohitus rannan kautta, Haapajärvellä parkkeerasimme saareen tauolle, makkarat kärysivät ja Matin nokipannukahvit maistuivat. Takaisinpäin mennessä kiersimme vielä saaren ympäri ja saimme näin kilometrin lisää paluumatkalle.

Saaren takaa löytyi kanadanhanhia ja joutsenia, saaren rannalla näkyi hirvi, viime vuoden vasa, olivat ilmeisesti laittaneet sen ”päivähoitoon” saareen.

Takaisintulomatkalla odotimme virtaavaa vettä, mutta ensin oli taas sen pohjapadon ohitus, ”pikku-Matti” pujahti padon reunasta tulvaveden ansiosta sujuvasti, Mauno perässä ja pieni pohjakosketus, me muut ”roudasimme” kanoottimme maan kautta.

Tuulensuunjoen myötävirta kuljettikin meitä vauhdikkaasti, tulomatkan vääntöä vaativat virtapaikat menivät hujauksessa ohi. Kernaalanjärvellä oli pieni sivumyötäinen tuuli, mutta se Räikälänjoki. Normaalisti rauhallinen pikkuvirta, nyt vettä tulvillaan, löytyihän täältäkin virtauksia. Alkumatkalle ei virtausta huomannutkaan myötävirtaan mennessä. Eli lopussakin tuli sitä vääntöä. Melontamatkaa tuli 30 km ja autoilua rapiat 80, eli kanootit saivat kyytiä niin vedessä kuin autonkin katolla.

Kaiken kaikkiaan oli hieno retkipäivä ja melontakauden aloitus.

Kalevi