Äitienpäiväpatikka 13. toukokuuta
Ajelin aamusta klo 9 Latu-Miiluun, keräilin kahvittelutarpeet nokipannuun, muutamia polttopuita nuotiota varten ja tietysti nostin Suomenlipun salkoon päivän kunniaksi.
Puolikymmenen jälkeen alkoi patikoijia tulla paikalle, kuka pyörällä, kuka autolla. Yhteensä meitä tuli paikalle 19 henkilöä, joista n. ¾ oli naispuolisia.
Aurinko paistoi ja lämmitti päivänmittaan enemmänkin, aamusta 12 c, palatessa 20 c, eikä tuulikaan käynyt.
Reitti oli perinteinen pienin muutoksin, aluksi taivalsimme Paalijoen varteen kanjoniin, matkalla valkovuokkoja ja näsiöitä. Joenvarresta ylös mäkeen ja vanhan pellon viertä puomille. Puomilta jatkoimme ”läskipyörä-
polkua” suoraan etelään ja ennen louhoksia suuntana länsi ja löysimme itsemme Aarinnansuon eteläpäästä. Siitä jatkoimme ulkoilureittiä Karhulammen nuotiopaikalle. Siellä pari miehenpuolta pitivät tulta yllä ja odottelivat omaa porukkaansa. Ei muuta kuin pannu tulille ja evhäät esiin, kaikki löysivät sopivan istumapaikan, kuka nuotiopiiristä, pöydän äärestä tai auringosta ”laiturilta”.
”Kaffekin” valmistui ajallaan ja joutui erimallisten mukien kautta parempaan talteen. Makkaratkin tietysti kärisivät nuotiolla.
Aikamme istuskeltuamme keräsimme kamppeemme ja jatkoimme matkaa kohti Kaksoislampea, missä viivähdimme hetken ja siitä kallioselänteen yli ulkoilureittiä mukaillen takaisin Latu-Miiluun.
Matkaakin tuli rapiat 5 km, aikaa kulutimme melkein kolme tuntia. Kiirettä ei pidetty, eikä kellään tuntunut kiire olevankaan. Mukava patikkaretki tehtiin rauhalliseen tahtiin. Muistin sen lipunkin ottaa alas salosta.
Kalevi
