Hiihtoretki kaupungin ympäri 25. helmikuuta
Tällä kertaa Hyvinkään Ladun kaupungin ympärihiihto saatiin suorittaa kohtalaisessa talvisäässä. Eli lunta maassa oli riittävästi ja pakkasasteitakin kohtalaisesti. Kahtena edellisenä vuonna hiihto olikin supistunut vetäjän kokoiseksi, vähäisen lumen vuoksi vuosi sitten ja kovan pakkasen takia kaksi vuotta sitten. Nytkin mittari aamu yhdeksän korvilla osoitti vajaata 14 pakkasastetta, mutta tästä huolimatta paikalle ilmestyi viisi innokasta hiihtäjää. Kun ensimmäisestä huoltopisteestä Lehtolan majalta liittyi joukkoomme yksi suksija lisää, saattoi vetäjä mielessään todeta olosuhteiden johtaneen tapahtumamme seitsenkertaiseen suosioon.
Joukossa oli 2 helsinkiläistä ja loput hyvinkääläisiä. Helsinkiläisistä toinen oli entinen Hyvinkään Ladun jäsen ja hyvinkääläisistä kolme ensikertalaista retkellämme. Matkaan pääsimme noin kymmentä yli yhdeksän kun ensin olimme selvitelleet sopivaa parkkipaikkaa nykyisen ABC-työmaan liepeiltä. Iloksemme kaupungin latukone oli jo ehtinyt avata reitin Sonninmäkeen, eli pääsimme heti upealle ladulle. Sonninmäestä jatkoimme Hakalan laduille, jossa helsinkiläiset huomasivat varustautuneensa liian lämpimin rensselein retkellemme, joten he pyysivät saada jäädä jälkeen, jättämään ylimääräiset kamppeensa tuttuun osoitteeseen. Niinpä jatkoimme nelistämme Tapainlinnan kautta Marttiin ja edelleen Lehtolan majalle, jossa karkulaiset saivatkin meidät taas kiinni, ilmeisesti tuo varusteiden vähennys oli helpottanut vauhdinpitoakin. Lehtolassa herkuttelimme jälleen kerran talon pannarilla mansikkkahillon kera. Taukoon hurahti melkein puoli tuntia.
Seuraavaa neljännestä siis lähdimme suksimaan jälleen koko joukolla, eli nyt meitä oli se kokonainen seitsemän hengen hiihtoryhmä. Etenimme varsin näyttävästi Tanssikallion kautta lentokentälle ja edelleen Hiihtäjien majalle Erkylään. Muita hiihtäjiä laduille näkyi olevan aika runsaasti liikkeellä, vaikka se luvattu auringonpaiste oli vaihtunut ajoittaisiin lumikuuroihin. Erkylässä hurahti jälleen reilut puolituntia. Majassa saatiin grillata makkaraakin, jos sellaisen oli vain huomannut reppuunsa varata.
Tauon jälkeen lähdimme kiertämään kaupungin läntistä puoliskoa. Tutut mäet lasivillatehtaan ja Kulomäen tienoilla saivat menomme hetkeksi laantumaan, mutta voimiamme ne eivät kuitenkaan saaneet sammutettua. Kaupungin kunniaksi oli luettava, että ladut olivat näinkin hyvässä kunnossa vaikka tuota lunta ei ollutkaan ylen määrin. Lasku alas Vantaalle samoin kuin moottoritien alitukset olivat ensiluokkaisessa kunnossa. Ladun majalle Latu-Miiluun saavuimme jo iltapäivä kahden jälkeen, eli aikataulu tällä kertaa vaikutti olevan hyvin hanskassa. Kalevi oli taas kerran tiskin takana ja tarjottavaakin löytyi vielä kaikille halukkaille. Majan pöydille oli ilmaantunut myös banderolli, jolla koetettiin houkutella majalle uusia kanttiinihenkilöitä. Puolisen tuntia täälläkin saimme kulumaan, joten viimeiselle neljännekselle jäi puolet toista tuntia, kun olin lupaillut lähtöpaikalla olevamme klo 16 korvilla takaisin. Hiihdimme Usmin lenkin muutamat haarakäyntinousut vielä hyvävoimaisina. Hyyppärän pelloille palattuamme huomasimme, ettei tuota pätkää ABC:lle ollut kaupunki ehtinyt vielä ajaa. Ilmeisesti pelloilla ei vielä ollut riittävästi lunta isoille koneille. Luomulatu sieltä kuitenkin löytyi tutusta mutkasta. Nykypäivänä ei kaikilla välttämättä ole kokemusta hiihtämällä avatusta kulku-urasta, jossa liikkuminen onkin hieman erilaista koneellisesti avattuihin baanoihin verrattuna. Hyvin siitäkin kuitenkin selvittiin. Konelatu löytyi jälleen Kytäjoen rannalta sata metriä ennen ABC:n hiihtosiltaa. Takaisin lähtöpisteeseen saavuimme kello 15.25, eli reilut puoli tuntia luvattua aiemmin. Matkaa olimme tehneet, yhteisellä päätöksellä, 36 kilometriä. Jos tuon majataukoihin kuluneen, reilun puolitoista tuntia vähentää kokonaisajasta, jää hiihtoajaksemme vajaat viisi tuntia. Ei huono, vielä kun tuo aurinkokin näyttäytyi pariin otteeseen jälkimmäisellä puoliskolla.
Osanottajat olivat jo matkalla lupailleet, että tämän jälkeen ei Laurin enää tarvitsisi yksin tätä reittiä taivaltaa. Katsotaan siis jälleen vuoden kuluttua...
Mietteet ylös kirjasi Lauri
