Isänpäivän patikka 11. marraskuuta
Hieman oli pilvinen ja kosteahko sää, ei kuitenkaan satanut. Latu-Miiluun oli taas kerääntynyt mukava joukko mukavia ihmisiä, kaikkiaan meitä oli 23 henkeä. Kokoontumisen aiheena oli Isänpäivän patikka. Tapahtuma aloitettiin nostamalla Suomen lippu salkoon, kirjattiin osallistujat ylös ja lyhyen alkuinfon jälkeen lähdimme taipaleelle.
Maasto oli edelleen kuivaa, kuten Miilun patikassakin. Kosteus oli aluskasvillisuudessa ja puiden oksilla, myös polkujen juurakot ja pudonneet lehdet aiheuttivat liukastumisvaaran. Joten reittimme kulkikin suurimmaksi osin tiepohjia ja polkuja, teimme tosin pari koukkausta sivummallekin, katsomaan ”jäkälä- ja sammalnäyttelyä” .
Tarkastelimme taas ohimennen Metsähallituksen soiden ennallistamisprojektin kehitystä. Vesi oli kuivattanut pystyyn jätetyt kuuset ja tuuli katkonut osan poikki, minkä miltäkin korkeudelta.
Piilolammen eteläpäässä, Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen tulipaikalla pidimme nuotiotauon ja testasimme uuden rautaisen ”kiuasmallisen” nuotiokehikon sekä uudet rauta- lankkurakenteiset penkit, tukevilta vaikuttivat.
Kahviveden lämmitys vei aikaa, mutta eihän meillä mikään kiirus ollut! Kahvia odotellessa valmistuivat maistuvat tikkupullat ja paistuivat makkarat. Alueella oli taas muitakin ulkoilijoita liikenteessä, hyvä näin.
Tauon jälkeen tempauduimme Piilolammen länsipuolelle ylös mäkeen ja sieltä mukavaa polkua notkon pohjaa Kiiskilammen tielle, edelleen Iso-Kypärälammen itäreunaan.
Kypärälammen rannasta löytyikin hyvin karpaloita, jotkut herkuttelivat enemmänkin. Matka jatkui edelleen takaisin Latu-Miiluun. Matti tarjosi perillä vielä Hausjärven omenatarhansa mehua maistiaisiksi, hyvää oli.
Matkaan kulutimme aikaa alle 4 tuntia ja sitä kilometrejä kertyi rapiat 7, joten kiirusta ei pidetty. Lippu laskettiin vielä alas salosta ja siinähän se oli taas yksi retki.
Kalevi
