Latu-Miilun kanttiinissa 4. helmikuuta
Olin kanttiinin ovella 3 yli kymmenen ja siinä vaiheessa ei ketään vielä näkynyt. Asetin kilven, hain vedet, avasin puuceen ja ikkunaluukut. Kun sain ensimmäiset vedet kahvipannussa porisemaan kävi jo ovi ensimmäisen kerran. Saapunut naishenkilö kertoi houkutelleensa muutakin perhettä mukaan, mutta joutuneensa tällä kertaa yksin kävelylenkille. Toisena majalle ilmaantui juosten saapunut naishenkilö ja kolmanneksi läskipyöräillyt mieshenkilö. Missä siis olivatkaan hiihtävät latulaiset? No ei huolta, päivän mittaan suksin saapuneet muodostivat kuitenkin selkeän ydinjoukon. Tulijoita saapui niin tasaiseen tahtiin, ettei luppotaukoja tullut kuin pari lyhyttä. Ei siinä ehtinyt muuta kuin haukata palan tai kaksi mukaanvaratusta leipäparista, kun seuraava saapuja jo näkyi polulla astelevan. Aamupäivällä tulijoita saapui yksin tai kaksin kun iltapäivällä muutama perhekin. Sokerina pohjalla oli kolmihenkinen perhe, joka saapui vähän ennen kello kahta. Perhe keskusteli keskenään Saksan kielellä mutta minua puhuteltiin kuitenkin Suomella. Kun mehut oli haettu, tuli perheen pienimäinen, ehkä seitsenvuotias pikkupoika pyytämään paperia. Kun jo hamuilin talouspaperirullaa, tokaisi poika, ettei se kelvannut vaan hän kaipaisikin maalarinpaperia. Tarjosin hänelle piirustuspaperiksi pöydällä lojuneen tyhjän lehtiön. Viimeinen tunti olikin selvästi vilkkain. Otin majassa kuvankin, kun joka pöydässä oli maksavia asiakkaita. Majakirjaan piirtyi kaiken kaikkiaan 21 nimeä, mutta jo aamupäivällä kirjasin viiden henkilön jättäneen nimensä merkkaamatta. Iltapäivällä varmasti heitä oli vähintäänkin toinen mokoma, eli kävijöiden määrässä päästiin tänään selvästi yli kolmenkymmenen. Paikan päällä moni esittikin toiveensa, että talvi tästä todellakin alkaisi. Useammasta suusta myös kehuttiin sitä, että majamme oli jo aukaissut ovensa. Oli joukossa muutama sankari, jotka olivat aivan ex tempore matkassa, eli ilman sitä rahamassia. Annoin kummallekin mehumukillisen sillä ehdolla, että itse muistavat velkansa seuraavalla kertaa majalla käydessään. Muutama henkilö tosin halusi luovuttaa kaikki kolikkonsa mehumukillista tai kahta vastaan. Syynä kuulemma oli se kun hänen mielestään me pidimme niin hyvää huolta paikallisista linnuista. Ainakin nuo punatulkut tuntuivat hoitavan myyntipuheet puolestamme.
Lauri