Laurin kävelyretki 28. lokakuuta
Laurin Patikkaretki käveltiin tällä kertaa tutuilla lentokentän poluilla ja latupohjilla. Ilmojen haltija oli taikonut patikkasääksi mukavan pikkupakkaskelin, jota auringonpaiste vielä matkanvarrella höysti.
Paikalle ilmaantui 11 henkilöä. Tutulle Konepajan parkkipaikalle ei ollut enää menemistä, mutta Rautasaunan kulmalle autot saatiin kuitenkin parkkeerattua. Reitti kulki Konepajan aidan tuntumassa kulkeneita polkuja pitkin. Lentokentän kupeella olevan, talvisen latureitistön parkkipaikan ohitettuamme siirryimme latupohjalle, jota pääsimme aina lentokentän päähän asti. Ylitettyämme Pohjoisen Kehätien nousimme moottoriurheilukeskuksen Karting-radan reunamaa kiertävälle polulle. Radan jäätyä taaksemme suuntasimme kohti edessä nousevaa mastoa ja sen jälkeen etsiydyimme Erkylän majan pihapiiriin, jossa pidimme vähän pitemmän tauon hyödyntäen majan alapihan seinustalle jäänyttä penkkiä ja pöytää. Juomapulloja siinä kallisteltiin ja taisi muutamalla olla ihka oikeat eväsleivät matkassa. Majalla sai meidät vielä yksi mattimyöhäinen kiinni, joten meitä matkalaisia oli sitten täysi tusina. Ilmeisesti lehti-ilmoituksessamme mainittu Rautasauna ei ollut kovinkaan tuttu.
Paluureitin alkuun pyrimme hyödyntämään Hiihtäjien majan latuverkostoa. Sen isointa nousua oli kesän aikana vähän kohenneltukin. Meidät tuo nousu sai sen verran huohottamaan, että pidimme
pienen pulssinlaskentatauon mäen päälle päästyämme. Käännyimme hiihtosillalle ja ylitimme jälleen tuon Pohjoisen Kehätien samalla palaten Hausjärveltä kotikaupunkiin Hyvinkäälle. Eipä meillä taida ollakaan
montaa patikkaretkeä, jossa pistäydymme naapurikunnan puolella? Latupohjaa seuraten pääsimme sodanaikaisten sirpalesuojien tuntumaan, josta siirryimme niitä kiertäville poluille. Täällä piti vähän itsekin
tähyillä taivaalta putoavaa tavaraa, sillä otaksuimme hyvän ilman saaneen muutaman kiekkoilijankin liikkeelle. Kävelimmehän nyt yhdellä Hyvinkään Frisbeegolf-radan alueella. Muutaman golffari-rykelmän
radalla näimmekin, mutta onnistuimme isomman kiekkosateen kuitenkin kiertämään. Noustuamme kiitoradan tasolle jäi rata taaksemme. Ylitimme kiitotien pään ripeästi ja suuntasimme kohti lentokentän
hangaareja. Huoltotietä kävellessämme vastatuuleen vastaamme tulikin pieni kaksipaikkainen, eikä aikaakaan kun se jo nousi uljaasti siiville. Saimme siis nähdä reitillä myös pienen lentonäytöksen. Loppumatkan kävelimme konepajan aidan viertä lähtöpaikalle, jossa kulkuvälineemmekin jo odottivat. Matkaan kului alussa uumoilemani tunti 50 minuuttia ja kotiin viemisiksemme saimme reipasta mieltä.
Lauri