Lumikenkäretkellä 18. helmikuuta

Kauden ensimmäinen lumikenkäilyretki suoritettiin aurinkoisessa talvisäässä, pikku pakkasessa. Tavan mukaan kokoonnuimme Aleksis Kivenkadulla ja siitä autoilimme tällä kertaa Usmin uimarannalle. Tilaa oli hyvin, uimarit olivat muissa harrastuksissa, tai sitten kisoja katsomassa.

Hyyppärän peltoaukean ohituksella mennessä ja palatessa näkyi runsaasti suksen ulkoiluttajia, ihmiset olivat hyvin liikkeellä.

Mutta me menimme lumikenkäilemään, siteiden säädön jälkeen lähdimme taivaltamaan kohti pohjoista, ei kuitenkaan kovin pitkälle, Iso Karhulammelle. Matkalla ylitimme Pikku Usmin jään ja mutkittelimme kallioita kierrellen ja välillä ylitellen. Eräässä notkossa minä putosin sitten jäihin, lumen alle oli jäänyt sulaa vettä. Onneksi oli saappaissa vartta, kastuivat vaan ne lumikengät, mitkä sitten pakkasessa jäätyivät ja tulivat painaviksi.

Ei muuta kuin kengät irti ja hakkaamaan jäät pois, siitä se matka taas jatkui. Pikku Karhun kautta Isolle Karhulammelle, jäät kesti.

Virittelimme nuotion ja rupesimme eväille, makkarat nokeentuivat samalla. Tauon jälkeen ohitimme louhoksen ja nousimme mäelle ja laskeuduimme toiselle puolelle laturisteykseen. Alas laskeutuessa

oli hieman jyrkempiäkin kohtia ja eri tyylejä tulla alas.

Ladun reunassa taivalsimme kohti etelää pari sataa metriä ja taas metsään. Usmin järven pohjoispään notkoa kohti järveä. Usmin järven jäällä olikin retken parhaat lumet, paksulti ja kuohkeaa, hieman raskasta tarpoa.

Retken aikana vastaan tuli hiihtäjiä, kävelijöitä, yksi lumikenkäilijä, pyöräilijöitä ei nyt näkynyt. Usmin järvellä on avantouintipaikka ja kaupunki tehnyt puku-/näkösuojat vaatteiden vaihtoa varten.

Matkassa meitä oli yhteensä 11 henkeä, miehiä ja naisia, vain 4 meistä oli Hyvinkääläisiä. Se tuntuu olevan yleistä Usmin-Kytäjän alueella, paljon ulkoilijoita käy etelämmästä, pääkaupunkiseudulta.

Kalevi