Aamukävelyllä 13 elokuuta
Syyskauden ensimmäiselle aamukävelyretkelle lähdettiin Alepan parkkipaikalta 7 henkilön voimin. Kun joukkomme näytti virkeältä, joka jaksaisi kiertää pidemmän matkan, päätin suunnata Sahanmäen, Paavolan ja Sveitsin kautta kulkevalle lenkille. Astelimme aluksi Kirjavaltatolpalta alas Rauhalaan ja ohittelimme Terrisuon Hankopaanan vieressä kulkevaa kevyenliikenteen väylää pitkin. Pohdiskelimme uudisrakennuksia sivuuttaessamme rakentuvan alueen ahtautta. Kuvittelimme mielessämme Uudenmaakadulta radan ylitse suunnitellun sillan korkeutta ja sijaintia, sekä mahdollisesti rakennettavan ns. Renton talon sijoittumista tulevaan ympäristöönsä. Ahdasta tulee, -päätöstenteko noissa asioissa ei kuitenkaan tule olemaan meidän käsissämme.
Nousimme asemalle saavuttuamme Urheilukadulle vievälle, radan ylittävälle kevyenliikenteen sillalle ja suuntasimme edelleen Parantolan puistoon ja ohi parantolan. Useammalla mukana olleella oli henkilökohtaisia muistoja vierailuista nykyään terveyskeskuksen osana toimivaan entiseen sanatorioon. Rakennus lienee aikojen saatossa ja eri vuosikymmeninä aina toiminut laitoksena, jossa hoidetaan ihmisten terveyttä. Ehkäpä keinot tuohon ovat kuitenkin jonkin verran vaihtuneet.
Terveyskeskuksen ja puiston välissä kulkee Sandelininkatu, joka on nimetty parantolan ylilääkärinä toimineen, tohtori Josef Wäinö Sandelinin mukaan. Tallustelimme Sahanmäkeä kohti myös toisen lääkärin mukaan nimettyä väylää pitkin. Tuo kadunpätkä on nimetty professori Jarl Alarik Hagelstamin mukaan Hagelstaminpoluksi. Hyvinkään parantolahanke käynnistyi itse asiassa tohtori Hagelstamin aloitteesta vuonna 1895.
Historian havina soi vielä korvissamme, kun jatkoimme matkaa yli Sähkökadun. Tuon kadun alkuperäinen nimi oli Josefinkatu. Nykyinen nimi tuli Parantolalle vedetystä sähkölinjasta.
Kuljimme Sahanmäenpuiston sivuitse Karankadulle ja edelleen konepajalle vievän teollisuusraiteen kohdalle. Ylikäytävän läheisyydessä sijaitsi Sahanmäki niminen rautatieseisake, joka palveli vielä 1990 luvulla alueella työssäkäyviä ihmisiä. Asemalta pajalle kulkenut juna pysähtyi seisakkeella aamulla ja illalla jättäen ja ottaen työssäkävijöitä.
Kävelimme Niinistökatua pitkin alas Surujenpuistoon. Puiston muistomerkki saa kenet tahansa pohtimaan aikoinaan tehtyjä murheellisia tekoja. Ajatus käväisee väkisinkin syvissä vesissä.
Jatkoimme matkaa Välenojan suuntaan, jossa katselimme Välenojanpolulla ollutta Wilhelm Tell nimistä kauppaa. Jollakulla palasivat selvästi nuoruusmuistot mieleen! Perttulan kenturan kohdilla muistimme Paavolassa sijainneen Perttulan talon emännän täyttäneen juuri äskettäin 100 vuotta. Talviset lumiukkomme tuolla tietämillä eivät päässeet edes puolen vuoden ikään…
Matka jatkui Sveitsin suppaan, josta nousimme uudistettuja portaita ylös seikkailupuiston tantereille. Emme jääneet seikkailemaan paikalle pidemmäksi aikaa, vaan kiersimme hotellin länsisivun kautta ja nousimme uimalan etupuolelle. Mukana ollut Ekku-koira tiesi mukavan reitin metsän ja Manunkadun kautta Läntisen yhdystien alloppiin ja olisipa tiennyt varmaan jonkin oikotien Kirjavalletolpallekin, mutta päätimme palata sinne kuitenkin Kalevankadun vartta pitkin.
Aikaa retkellämme meni karvan yli 2 tuntia ja tossut askelsivat 11000-13000 askelta. Eli riittävästi.
Timppa