Isänpäiväpatikka 10. marraskuuta

Isäpäivänä satoi vettä runsaasti, lämpötila oli aamupäivällä pari astetta plussan puolella. Patikkaretkelle Usmiin valikoituikin varmaan tuosta syystä kaikista karastunein joukko ulkoilijoita. Astelimme sateessa Iso-Kypärälammen nuotiopaikalle, ja ankarista olosuhteista huolimatta ensimmäisellä tulitikulla saimme nuotion syttymään. Laitoimme retkipannun tulille ja ihastelimme alkavan talven rauhaa. Lampi oli saanut ohuen jääpeitteen edellisviikon pakkasten seurauksena.  Vanhan aarretarinan lupauksen mukaan sellainen mies löytää aarteen, joka ylittää vastajäätyneen lammen jään seitsemän päivää vanhalla varsalla ratsastaen! Eipä ollut minkäänlaista varsaa mukana, eikä olisi ollut meissä miestä tuota temppua yrittämäänkään. Satava vesi lainehti jään pinnalla ja tyydyimme nauttimaan eväitämme. Kahvia hörppiessämme paikalle saapui lisää retkeilijöitä, joille oli ilo tarjota isänpäivän kahveet.

Matkamme jatkui kohti Piilolampea. Polku, joka nousee Piilon pohjoispään kallioille kiemurtelee alueen hienoimmalla alueella. Eivätkä näkymät huonone, kun Piilo pilkottaa puitten välistä retkeilijän saapuessa pohjoispäähän. Havaitsimme eteläpään nuotiopaikalta nousevan savun ja ihmisäänet. Isänpäivää vietettiin sielläkin, luonnollisesti. Jatkoimme patikkaretkeämme itään päin, kohti Kaksoislampia. Sade ei vieläkään hellittänyt ja poluille oli syntynyt melkoisia vesilammikoita. Toivottavasti alueen pohjavesi saa sateista kaivattua täydennystä.

Palailimme Kaksoislammilta kallioiden ylitse Latu-Miiluun. Matka ei ollut pitkä, mitähän lienee kuusi kilometriä. Retkeemme kului kolmisen tuntia.

Timppa