Retki Janakkalan kirkolle 16. kesäkuuta
Kesäkuun puoliväli oli sivuutettu sunnuntaisena aamupäivänä, kun suuntasimme usean autokunnan voimin Janakkalaan. Lähtijöitä oli kaikkiaan 28 henkilöä. Paikanpäällä meitä oli odottamassa paikallisopas, Matti Häppölä. Hänen opastuksellaan saimme kuulla kirkonkylän tienoon historiasta. Matin toimiessa oppaana tutustuimme myös kirkonmäen vieressä olevaan Laurinmäen torpparimuseoon ja kiersimme läheisen luontopolun. Lisäksi retkemme lopussa siirrymme ihailemaan Hakoisten linnavuoren päältä avautuvia maisemia.
Janakkalan kirkonseutu on ollut asutettu pitkään jo esihistoriallisella ajalla. Esihistoria on ollut Suomessa aikaa, jolta ei ole kirjoitettuja lähteitä. Se käsittää nykyisen Suomen alueen menneisyyden noin 1300-lukuun asti.
Perimätiedon mukaan nykyisen kirkon tienoille oli rakennettu puukirkko 1200-luvulla. Se on saattanut sijaita nykyisen kellotapulin edessä, koska ohitse kulkevaa maantietä alennettaessa paikalta löytyi hautoja, jotka ovat saattaneet olla vanhan kirkon lattian alla. Nykyinen kirkko, Pyhän Laurin harmaakivikirkko on vihitty käyttöön 1520-luvulla. 1800-luvulla, kun kirkossa tehtiin remonttia, se muutettiin ristikirkoksi. Itäpäätyyn rakennettiin tuolloin uusi sakaristo. Koskapa retkipäivänämme oli konfirmaatiopyhä, emme menneet häiritsemään kirkonmenoja, vaan jatkoimme matkaamme Laurinmäelle.
Janakkalassa oli aikoinaan paljon suurtiloja ja niillä torppareita. Torppari oli pikkutilan viljelijä, joka ei omistanut viljelemäänsä maatilkkua, vaan se oli vuokrattu esimerkiksi kartanon tai muun suuren tilan maista. Vuokra maksettiin käymällä töissä vuokranantajan tiluksilla. Asuntona torpparilla oli pienehkö mökki talousrakennuksineen, ja elanto saatiin pitämällä lampaita, vuohia tai paria lehmää. Laurinmäen torpparimuseon vanhat rakennukset ja tuulimylly on tuotu paikalle eri puolilta Janakkalaa.
Laurinmäen vieressä, Määkynmäellä on ensimmäisen maailmansodan aikainen linnoitusalue, johon kuuluu hiekkamaahan kaivettuja ja kallioon louhittuja taisteluhautoja, korsuja ja ampumapesäkkeitä. Venäläisten rakennuttaman linnoitteiden tarkoitus on ollut estää vihollisen (mahdollisten Saksan joukkojen) eteneminen Räikälänjoen yli Janakkalan kirkonkylän ja Kernaalanjärven alueella. Luontopolku kulkee aivan umpeen kasvavan taisteluhaudan läheisyydessä.
Nousimme retkellämme siis myöskin Hakoisten linnavuorelle. Kirkolta siirryimme pikkuisen matkan autoilla ja parkkeeraisimme kulkupelit linnavuoren juurelle. Yleisesti arvellaan, että linnavuoret ovat olleet yleensä alueen asukkaiden pakopaikkoja levottomina aikoina ja vihollisten hätyytellessä asujaimistoa. Mitään näkyvämpää tuosta linnoituksesta ei ole enää olemassa ja mahtaneeko sen historiaa tarkasti kukaan edes kyetä selittämäänkään. Linnavuoren laelta avautuvat hienot näkymät melko esteettömästi kaikkiin suuntiin, joten se on kerrassaan mainio retkikohde. Alue on museoviraston suojelema.
Oma autokuntamme palasi vielä linnavuoren käynnin jälkeen kirkolle, jossa kirkonmenot olivat päättyneet. Kirkko toimii tiekirkkona, joten pääsimme tutustumaan sen sisätiloihin. Käväisimme vielä kahvilla myös Laurinmäen kahvilassa, jonka jälkeen auton nokka käännettiin etelää, Hyvinkäätä kohti. Kotona olimme klo 16.
Mielenkiintoinen kotiseutumatka!
Timppa
