Miilunpatikka 13. lokakuuta
Sää oli syksyinen, sadetta ilmassa ja pudonneita lehtiä mattona maassa, oli niitä tosin vielä puissakin. Syksyinen keli oli houkutellut Latu-Miiluun tällä kertaa 25 patikoijaa, enemmistö naishenkilöitä sekä pari junioria, mikä on aina positiivista.
Lähtöselvityksen jälkeen suuntasimme etelään tavoitteena aurinkoisempi keli, jyrkähkö ylämäki otti henkeen useammallakin, kun nousimme Usmin alueen korkeimmalle mäelle, pieni huilaus ja etiäpäin.
Ennen Kaksoislampia oikaisimme polulta maaston kautta Iso-Karhulammelle, siellä oli perhe tulilla evästelemässä, pidimme pienet jorinat ja matka jatkui Pikku Karhulammen itäpuolen mäelle, josta katsastimme lammen.
Edelleen maastoa ja -polkuja Pikku Usmia sivuten Usminjärven uimarannan parkkiin. Siellä katsastimme Vaskivuoren luontopolun infotaulun ja jatkoimme osin reittiä Vaskivuorta kohden. Vuorenniityntieltä pudottauduimme alas Kuokkamaan peltotielle ja nousimme metsäautotie uraa mäen yli Urojärven pohjoisrannalle evästauolle. Ilma oli vielä pilvinen, mutta sade oli jo jäänyt taakse. Maasto ja metsä olivat luonnollisesti märkiä, kuten mekin.
Evästelyiden jälkeen nousimme Hyvinkään vuorelle katsastamaan vanhaa vedentäyttämää kaivoskuilua, kertasimme kaivoksen historiaa, aina on ensikertalaisia matkassa.
Kaivokselta suuntasimme kohti Vaskivuoren polkua ja sitä Mätäojan lehdon läpi ja -ojan ylitse Jauholammintien ja Vuorenniityntien yhdistävälle ajouralle. Oikaisimme tien yli ja matka jatkui Vuorenniityn peltojen reunametsää kohti Invalidien majaa. Pitkään käyttämättöminä olleet pellot näyttivät nyt olleen hevoslaitumina aitalankakepeistä ja lantakasoista päätellen. Oikaisimme pellon yli majalle ja edelleen ulkoilureittiä Piilon suuntaan pohjoisinta polkua. Mäen takaa laskeuduimme taas maastoon Usminjärven länsirannalle ja kuljimme rantapolkua ja edelleen järven päästä notkoa pohjoiseen.
Nyt oli jo aurinkokin näkyvissä, järven yli uimarannalle oli hyvät näkymät. Notkosta nousimme ylös itäpuolen rinnettä, oli hieman jyrkähkö nousu, mutta ylös kaikki könysivät, siitä taas suorin suksin Miilu-Tuvan tienhaaraan ja pihalle.
Nuotiotaukomme oli nyt sovittu partiolaisten tapahtuman yhteyteen, sinne porukka hajosikin kuka ylös nuotiolle makkaraa mustaamaan, kuka sisälle kahvioon. Oli hyvät kahvit ja omenapiirakka, posliinikupista ja lautaselta, joskus näinkin retkellä.
Aikamme haahuiltuamme porukka kasaan ja Iso-Karhulammen louhoksen länsipuolelta ja Kaksoislampien Itäpuolelta polkujuottia Latu-Miilun suuntaan. Oikaisimme vielä ulkoilureitiltä sen korkeimman kohdan Itäpuolelta tasaisempaa polkua Usmintielle Latu-Miilun länsipuolelle ja sehän oli siinä.
Kiitos osallistumisesta.
t. kalevi
