Lumikenkäretkellä 17. maaliskuuta

Talvi on ollut varsin luminen, säätyyppi on toki vaihdellut kovasta pakkaskelistä vesisateeseen. Lauantai-iltana satoi runsaasti vettä ja räntää. Sunnuntai aamupäivä oli onneksi valjennut poutaisena, joten suuntasimme hyvillä mielin 11 hengen joukolla Piilolammen suunnalle. Kolmen henkilöauton kolonnasta purkautui Piilon P-paikalle konkariretkeilijöiden joukon jatkoksi poikkeuksellisesti myös kaksi ranskalaista opiskelijaa. Mikäpä tuossa, koko joukkue sai lumikengät pikaisesti allensa ja nopean lumikenkäily demonstraation jälkeen olimme valmiit siirtymään maastoon.

Suuntasimme tien lännenpuoleiseen metsään, kohti Pikkupiiloa. Hanki kantoi lumikengillä kulkevaa mainiosti. Etenimme rupatteluvauhtia tasaisessa maastossa. Olimme edellisviikolla käyneet Jasan kanssa tutkailemassa reittiä, koskapa Jasalla oli tiedossa Piilon Röllituvan sijainti, ja toisaalta itse en tuota tarkasti tiennyt. Suunnistus oli nyt helppoa, seurasin omia lumijälkiämme. Piilon Röllitupa on rakennettu 1970-luvulla, mutta sen tarkoitusperästä tai rakentajista ei ole enempää tietoa. Kamiinalla, kolmen maattavalla laverilla ja yhdellä ikkunalla varustettu matala maalattiainen tupa alkaa olla jo pientä laittoa vailla. Mm. tuvan kurkihirsi vaikutti olevan vähää vaille poikki. Asiaankuuluvien ihmettelyjen ja valokuvaustoimenpiteiden jälkeen kirjailimme vieraskirjaan puumerkkimme ja pönkkäsimme tuvan oven kiinni.

Ylitimme varsin laajan, aukoksi hakatun metsäalueen ja Piilolammelle johtavan maantien. Kolmen joutsenen lentue ylitti aukean kohdalla joukkomme, kevään saapuminen on siis käsillä. P-paikan läheisyydessä tien itäpuolella on hieno kallioalue, jonka useimmat retkeilijät ohittavat malttamatta nousta ihailemaan näköalaa sen laelta. Nyt kiipesimme kallioille ja kallionreunaa seuraten kenkäilimme pohjoista kohti. Laskeuduimme alas ja pian olimme Piilolammen päässä, nuotiopaikalla.

Tapasimme Piilolammen nuotiopaikalla neljä retkelle lähtenyttä miestä, jotka olivat saapuneet aiemmin ja olivat tehneet tulet valmiiksi. Saatoimme siis heti ryhtyä makkaranpaistoon, eikä oikeastaan mukanamme kotoa tuomiamme klapeja varsinaisesti tarvittu.  Aiemmin saapuneista kolme miestä oli kotoisin Intiasta, eikä lumikenkäily luonnollisestikaan ollut heille ihan tuttu juttu. Annoimme lainaksi lumikengät Intian miehille ja saatoimme todeta tosiasiaksi sen, että jokainen kävelemään oppinut oppii hetkessä myös lumikenkien käytön.

Palailimme nuotiolta autoillemme mukavan retken muistot mielessä. Kilometrejä tuli lumikenkäillen n. 3,5. Aikaa koko retkeen meni kolme tuntia.

Timppa