Aamukävelyllä 17. syyskuuta
Syyskuun tiistaiaamu oli koleahko, mutta poutainen. Kymmenen hengen porukalla lähdimme Alepan parkkipaikalta aamukävelylle, aluksi Kalevankadun vartta Sveitsin suuntaan. Poikkesimme kadunvarresta entisen huoltoaseman tontin kohdalla. Oikaisimme miehenkorkuista mäntyä kasvavan tontin halki ja pohdiskelimme, mahtaako tontin maaperä kätkeä vielä jäänteitä huoltoaseman toiminnasta. Alueen historiaan liittyvän Karkkilan radan veturitalli Koneenkadun varrelta purettiin loppuvuodesta 2012.
Matkamme jatkui Läntisen Yhdystien alitse kohti Sveitsinpuistoa, jonne astelimme Hopeavuorentietä pitkin. Havaitsimme, että Sveitsin tenniskenttien suojaverkot lienevät purettu kuluneen kesän aikana. Kentät ovat viime vuosina olleet vähäisellä käytöllä ja aprikoimme mahdetaanko niitä enää kunnostaa käyttötarkoitukseensa. Parin menneen viikon aikana on satanut melko runsaasti ja polkujen varsille on noussut melkoisesti ainakin tatteja. Vertailimme omia kuluvan syksyn sienihavaintojamme ja -retkiämme ja totesimme kantarellisaaliimme jääneen mitättömiksi. Arvelimme, että tattimetsään kannattaa kuitenkin vielä suunnistaa, ennen suppilovahveroiden ilmestymistä.
Matkamme jatkui Hyyppärän suuntaan. Hyyppärä on yksi Hyvinkään vanhimmista asuinpaikoista. Pysyvää asutusta tienoilla ollut aikakirjojen mukaan jo 1774, jolloin Hyyppärään perustettiin Hyvinkäänkylässä sijaitsevan Nikkilän rusthollin torppa. Rusthollihan oli maatila, jonka tehtävänä oli verohelpotusten vastikkeeksi pitää kruunun palveluksessa armeijan ratsumiestä sekä tämän hevosta. Hyyppärän torpasta tuli vuonna 1808 itsenäinen talo. Hämeenlinnalainen kauppias Helenius osti tilukset 1890 luvulla. Vantaanjoen perkaaminen vuosisadan vaihteessa mahdollisti mm. noin 100 ha lisäpeltojen ravaamisen Vantaanjoen ranta-alueille. Myös pääosa tilan nykyisistä rakennuksista on Heleniuksen ajalta. Vuonna 1905 Helenius rakennutti kapearaiteisen hevosvetoisen radan Usmiin perustetulle kivilouhimolle. Rata purettiin vuonna 1948 ja nykyinen Hyyppäräntie kulkee samalla paikalla. Tila on ollut alkujaan pinta-alaltaan lähes 300 ha ja se ulottui Usmin kivilouhimolta kapeana kaistaleena Talvisillan ja Hiiltomon yli aina Kirjavalletolpalle asti.
Hevosia käyskentelee entisen ratsutorpan mailla vieläkin, vieläpä runsaammin, kuin ehkä koskaan. Hevostalleilla tuntui nyt olevan ulkomaneesin kunnostustyöt käynnissä. Kaivinkoneita ja kuormureita oli liikkeellä ja työtouhussa. Maata oli siirretty hevospoolokentän laidoille. Muistelimme, että tuollakin kentällä on tarkoitus lähiaikoina tehdä kunnostustöitä.
Etenimme Vanhanmyllyn siirtolapuutarhan tienoille ja ihailimme palstaviljelijöiden muhkeita kurpitsoita ja muutenkin vehreää ja runsassatoista viljelmää. Syyskesällä hedelmäpuut kantavat satoaan. Kriikunat, omenapuut, luumupuut ja myös pihlajat tuntuivat tehneen kuivasta kesästä huolimatta runsaan sadon.
ABC-aseman sivuutimme reippaasti ja ylitimme moottoritien saapuaksemme Veikkarin – Nummenkärjen kaupunginosaan. Entisen tiilitehtaan tienoille on nousut runsaasti rivi- ja omakotitaloja. Tiilitehtaalle johtaneen pistoraiteen kohdalla, tai pikemminkin sijalla on päällystetty kevyenliikenteenväylä, jota jo loppasevin askelin nousimme Kytäjänkadun varteen ja rauhallisesti Rauhankatua edeten saavuimme vihdoin Alepan laanille Kirjavallatolpalla. Aamusta oli kulunut 2 tuntia mukavasti seurustellen. Kertyipä siinä askeleitakin varmaankin yli kymmenentuhatta itse kenellekkin. Kilometrejä nieltiin kerrassaan 9,4. Siitäpä oli hyvä jatkaa päivän muissa askareissa.
Timppa