Äitienpäiväpatikka 12. toukokuuta
Äitienpäiväpatikka käveltiin perinteisesti, aamu oli yön sateen jälkeen hieman pilvinen, aurinko näyttäytyi vasta päivemmällä.
Meitä lähtijöitä oli kerääntynyt paikalle 9 henkeä, kaikki oman yhdistyksen aktiivikulkijoita, liekö pilvinen sää rajoittanut osallistumista.
Matkalla huomioimme luontoa monessa muodossa, talven lumituhoja, eli kaatuneita katkeilleita puita, kukkia oli jo useita, valkovuokot eivät olleet pilvisyydestä johtuen vielä avautuneet, mutta niitä ja sinivuokkoja oli runsaasti.
Tämä kesäaika ei oikein suosi aamusta liikkujia, on usein vielä kylmää, aurinko lämmittää vasta päivemmällä.
Matkalla huomioimme tietyillä alueilla kauriiden (ilmeisesti metsäkauris) lisääntymisen. Polkuverkostoja oli ristiin rastiin ja runsaasti papanoita ja muita jätöksiä.
Kaupunki on jatkanut lankutuksien tekemistä Aarinnansuon E-päästä Iso-Karhulammelle päin.
Iso-Karhulammella oli juuri porukka lähdössä ja nuotio valmiina saapuessamme paikalle. Ei muuta kun nokipannu tulelle ja makkarat viereen.
Kahvia riitti ja juttu luisti, viivyimme pidempäänkin tulilla, muita kulkijoita ei matkalla näkynyt, liekö johtunut siitä että oioimme suorinta reittiä takaisin Latu-Miiluun. Matkaa tuli ja aikaa kulutimme ”terveysmetsässä” kolmisen tuntia.
Kalevi
