Hiihtoretki kaupungin ympäri 24. helmikuuta
Talven toinen laturetki suksittiin jälleen plussakeleissä. Lunta oli kuitenkin edelleen hulppeat 40 senttiä. Aamu yhdeksältä aurinko pilkisti pilvenreunan alta, mutta päivän edetessä pilvisyys vei pikkuhiljaa voiton. Lähtöpaikalla vetäjää ilahdutti 4 osanottajaa ja liikkeelle lähdimme yhden lämpöasteen vallitessa. Kuitenkin ennusteen mukaan lämpöä oli odotettavissa 4 – 5 asteen verran. Keli olikin alkuun rapsakan tuntuinen, mutta ladulla ollut, noin puolen sentin kerros uudempaa lunta esti onneksi vauhdin kiihtymisen päätähuimaavaksi kolmostien sillalta laskiessamme.
Sairaalanmäkeä kiivetessämme bongasimme latukoneen ylittämässä katua. Pääsimmekin sen peesiin aika toviksi. Koneen perässä latu oli pehmeämpi, jolloin suksen pito-ominaisuudetkin pääsivät paremmin esiin. Hakalanmäen toisella alikululla tavoitimme latukoneen jälleen, jolloin kuljettaja katsoi parhaimmaksi päästää meidät edelle. Onneksi kone oli jo paluumatkallaan, jolloin sen ohitettuamme voimme vielä jatkaa pehmeämmän latu-uran hyödyntämistä. Martin koulun ohitettuamme saavuimme Lehtolan risteykseen, jossa asukasyhdistyksen kodan ovi oli kutsuvasti auki. Meidän vauhtimme ei tässä kohtaa kuitenkaan antanut pysähtyä, vaan jatkoimme Martin halki Lehtolaan kahville, mehulle, pullalle ja pannukakulle!
Ensimmäinen kymppi oli vienyt vain tunnin ja vartin, eli aika haipakkaa oli tultu. Matkaa lähdimme siis jatkamaan kello 10.30 paikkeilla. Täältä joukkomme kuitenkin pieneni yhdellä, kun Päivi päätti ennakkosuunnitelmansa mukaisesti palata ABC:lle. Olosuhteet oli tuttuun tapaan varsin vähälumisia paikoin matkalla lentokentälle. Onhan tuon kulman metsätaival varsin kookkaiden puiden varjostama. Lumeen sekoittunut neulasmäärä hidasti kulkuamme. Tanssikalliolla pääsimme taas tuoreemmalle latu-uralle. Lentokentän parkissa oli autoja varmaan ennätysmäärä, mutta Erkylän majaan mahduimme kuitenkin sisälle. Tervetulleiksi meidät toivotti Merja, joka osallistui kertomansa mukaan ’kilpailevaan’ hiihtotapahtumaan, Monnin hiihtoon. Valitettavasti päällekkäisyyksiä on joskus mahdotonta välttää, ainakin näissä olosuhteissa.
Erkylästä lähdimme kolmeen Pekkaan jatkamaan kohti Kulomäkeä. Matkalla Jarmo totesi asuvansa ladun varrella sijainneessa talossa. Hän kuitenkin jatkoi muassamme kierroksen loppuun. Kulomäen rinteellä oli tuttuun tapaan sangen kulunutta latu-uraa. Sveitsin laduilta laskimme Vantaan rantaan, sillan yli ja jatkoimme Ali-Mattilan peltojen poikki Latu-Miiluun. Majalla meidät vastaanotti Soile, joka kuulemma oli jo viidettä kertaa kanttiiniemäntänä tällä kaudella. Ilmeisesti tänäänkin väkeä oli sen verran mukavasti riittänyt, ettei mukaan otettua kudinta tullut kaivettua esiin missään välissä. Lähtiessämme pähkäilimme lintulaudan puoleisten ikkunaluukkujen sulkemista, mutta päädyimme luopumaan aikeesta, sillä sulkemiseen oli vielä puolisen toista tuntia. Toivoimme siis jälkeemme saapuvaksi vielä vieraita, jotka olisivat pystyneet Soilea auttamaan luukkujen sulkemisessa.
Lopuksi lähdimme vielä Usmin lenkkiä kiertämään. Pääsimme tutuissa nousuissa vähän venyttelemään jäseniämme. Tarjosin Pikku Karhulla vielä mahdollisuutta juomataukoon, mutta tuossa vaiheessa ilmeisesti reissun loppuminen jo hallitsi tekemisiämme. Lasku Hyyppärän pelloille oli tutun vauhdikas. Hyyppärästä kaupunki oli ehtinyt jo ajaa reitin ABC:lle, joten loppumatkakin sujui sangen joutuisasti. Hiihdon kokonaisajaksi muodostui 5 tuntia ja 10 minuuttia, josta varsinaista hiihtoa oli reilut neljä tuntia. Matkaa mittareihin kertyi mukavat 36 km. En vetäjänä muista moista haipakkaa aiemmin edenneemme, mikä kertoi osin kelin tämänpäiväisestä nopeudesta, osin suht pitkästä hiihtokaudesta. Sain kyydin vielä Jukalta kotipysäkille.
Kiitokset siis kaikille hiihtotapahtumiimme osallistuneille ja jatketaan jotosta ensi talvena, toivon mukaan.
Lauri