Joulustressin poistopatikka 8. joulukuuta
Keli oli sopiva pieneen päiväpatikointiin, sadepäivien väliin sunnuntaille osui hieman kuivempi päivä. Pientä pakkasta ja lumenrähmää aukeilla paikoilla. Meitä kerääntyi lähtöpaikalle hevostallien parkkiin 11 henkeä.
Päätimme siirtyä autoillen hieman edemmäs ns. peltoparkkiin Hyyppäräntien varteen hieman kylmän länsi (vastatuulen) tuulen vuoksi, samalla lyhenisi tylsähkö kävely Hyyppärän suoralla.
Reittiselostuksen jälkeen lähdimme kohti metsää Hyyppärän ”yhteisuraa” pitkin, tulihan siinä nytkin ratsukko vastaan, toivotimme hyvät päivät molemmin puolin.
Metsään oikaisimme suoran päästä Mustan kiven vanhan louhoksen kautta, kuljimme vanhaa louhosradan pohjaa Huokolan autiotalon ja romuttamon välistä. Polku kapeni hyvän alun jälkeen tiuhaksi nuoreksi kuusikoksi. Nousimme ylös mäkeen vanhojen kiviaihioiden välistä ja taas oli hyvä kulukupoloku alla.
Maisema oli ylhäällä hieno, aukeilla oli hento lumipeite ja tiuhempi metsä sulana, aurinko paistoi. Matka jatkui pohjoiseen kohti Usmintien puomia. Metsä vaihtui vanhasta hakkuualueesta melkein ikimetsään ja taas hoidetumpaan talousmetsään.
Usmintien puomilla ”Anjan oja” virtasi voimakkaasti kuohuen, muuallakin ojat olivat täynnä vettä mutta maasto ei muuten ollut liian kosteaa, hyvin pääsi kulkemaan.
Matka jatkui Usmintietä majalle päin, käännyimme Tiikerinsuon tielle ja yhytimme tien yli kulkevan tuoreen kauriinpolun. Tieltä siirryimme ulkoilureitille ja Tiikerinsuon eteläpään kautta Latu-Miiluun.
Taukoilimme sisätiloissa nauttien pikkujoulujen jäännöspaloja, kaakkua, pipareita, mehua ja suklaanamuja. Linnutkin tuli ruokittua ja kaivosta saimme taas vettä, runsaat sateet ovat nostaneet pohjaveden pintaa, joten tänä talvena ei todennäköisesti tarvitse vettä majalle tuoda muualta.
Paluumatka kulki Aarinnansuon kautta ulkoilureittiä ja eteenpäin omia polkuja Suoniityn ja Niemisenniityn reunoja louhoksen eteläpään kautta alas Usminjärventielle. Tielle laskeutuessa avautuu hieno maisema pelloille ja aurinko tietysti otti meidät vastaan metsän siimeksestä. Tieltä poikkesimme kuusiaidan päästä taas ulkoilutielle ja edelleen ”peltoparkkiin”.
Matkaakin tuli rapiat 8 km, aikaa käytimme 3 tuntia. Jarmon kuvia alapuolella, sportträkkeri mittasi keskinopeudeksi 3 km/h, mikä on rinkkavaelluksella laskennallinen kulkuvauhti, eli kiirusta emme pitäneet vaan nautimme metsän rauhasta. Ainakin tältä porukalta hävisi ”joulustressi” vähäksi aikaa, jos sitä olikaan. Isompaa stressiä ei kannata hankkia, joulu tulee ja joulu menee.
Menkää metsään!
Kalevi
