Laurin hiihtoretki Usmiin 27. tammikuuta
Usmiin suuntautunutta hiihtoretkeä hieman hillitsi vallitseva pakkanen, vaan ei sen yritykset kuitenkaan riittäneet hiihdon peruuttamiseen. Hiihtelinkotikonnuiltani aamu kymmeneksi lähtöpaikalle hevostallien parkkipaikalle Hyyppärään, vain todetakseni paikan kokolailla tyhjäksi ja autioksi. Edes tuoreita autonjälkiäkään ei paikalla näkynyt, josta päättelin, ettei kukaan ollut paikalla käynyt kääntymässä palatakseen saman tien kotiin.
Niinpä lähdin normireittiä hiihtämään yksikseni kohti Usmin lenkkiä. Yön aikana satanut sentti pari teki sen, ettei luisto suksissani mitään hurraahuutoja aiheuttanut. Aamun 17 pakkasastetta saivat kelin tuntumaan melko nahkealta. Hevostallien vastakkaiselta kulmalta löytyi kuitenkin aamusellamajalle kurvanneen latukoneen jäljet. Samasta mutkasta löytyi myös Markku, joka kertoi jo hiihtäneensä tovin, eli ABC:n nurkilta, koska autoa ei kuulemma näillä pakkasilla kannattanut rääkätä!
Markun iloksi lähdimme kuitenkin kiertämään Usmin lenkkiä myötäpäivään, eli hän pääsi palaamaan jo tuloreittiään takaisin ABC:n risteykseen. Vantaanjoen mutkassa latukone oli kääntynyt peltolenkille, joten me pojat pääsimme taas ladun avaukseen, sillä erotuksella, että Markku oli jo ehtinyt avaamaan pari ensimmäistä kilometriä. Peltoaukiolla ei muita suksijoita näkynyt ja ensimmäinen vastaantulijakin löytyi vasta Pikku-Karhun jälkeen.
Risteyksestä missä piti joko matkaa jatkaa Piilolammen suuntaan tai kääntyä Ladun majalle, löytyi taas latukoneen jäljet ja luisto suksissamme parani välittömästi. Loppumatka majalle sujuikin varsin sukkelaan.
Majan telineissä oli suksipari,mutta niiden omistajat tuli pihalla vastaan. Kanttiinista löytyi Soile ja hänen pikku apurinsa Leevi. Soile kertoi heidän olevan jo toista päivää kanttiinissa. Eilen nimensä kirjaan oli merkinnyt reilut 80 henkilöä, mutta näin sunnuntai-aamupäivällä vielä ensimmäinen kymppi oli menossa.
Majalle kuitenkin ilmaantui tasaiseen tahtiin porukkaa, eli pakkanen ei kuitenkaan kaikkia onnistunut pelottelemaan. Kahvit ja pullat nautittuamme kävin vielä Soilen pyynnöstä kurkkaamassa lintuautomaatit, mutta eipä sinne juuri mitään mahtunut.
Ilmeisesti joku oli jo eilen huolehtinut asiasta. Hiihtäjien lisäksi majalle ilmaantui pari kävelijää sekä Jarmo isorenkaisella pyörällään. Keli oli kuulemma turhan pehmeä hänenkin ajokilleen.
Pääsimme Markun kanssa yhteisymmärrykseen, että palaamme Usmin lenkkiä takaisin kaupunkiin. Nyt kaupungin latukone oli ehtinyt Piilon lenkiltään takaisin, joten saamme nauttia ensiluokkaisista spooreista koko paluumatkan. Tämä innoittikin vauhtimme kohtalaiseen lentoon. Paluumatkaan kuluikin selvästi vähemmän aikaa, kuin menomatkalla. Markku päätyi jatkamaan Hyyppärän pelloilta suoraan ABC:lle ja kertoi vielä aikovansa jatkaa Lehtolaan asti hyödyntäen aurinkoisen supersunnuntain alusta loppuun, nyt kun matkaan kerran oltiin päästy.
Minä palailin siis jälleen yksikseni lähtöpaikalle. Päädyin tällä kertaa hiihtämään kotiovelleni asti, eli hyödynsin lumisia olosuhteita minäkin tottamaar.
Latuterveisin
Lauri
