Laurin pyöräretki 18 elokuuta
Tällä kertaa Laurin pyöräretkelle päästiin kesälämpimillä. Lähtiessä mittari osoitti jo 19 lämpöastetta, joka sitten matkan aikana nousi vielä parilla asteella. Selvä teepaitakeli siis. Menomatkalla aurinko välillä häikäisi vasemmalta kantilta ja tuultakin oli luvassa rempseät viisi, kuusi metriä sekunnissa, joka avonaisilla osuuksilla vaikeutti matkantekoamme puhaltaen vasemmalta kyljeltämme.
Matkaan uskaltautui tällä kertaa viisi innokasta, kaksi sähköavusteisella sätkimellä ja loput tavallisella poljettavalla. Lähtöpaikkana oli jälleen tuo Aleksis Kivankadun parkkis, josta lähdimme viisi yli kymmenen kohti eteläisiä kaupunginosiamme. Vanhan kolmostien sivua kulkenutta pyörätietä pääsimme Monniin ja Herusten harjulle. Mäen päällä pidimmekin ensimmäisen huilitauon Jukan napattua ensin karkulaiset kiinni. Hujautimme mäen toista syrjää alas Hangontien sillan ali kohti Rajamäkeä. Reitin noustua varsinaiselle Rajamäen väylälle kurvasimme takaisin Hangontielle ja liikenteen sekaan, sillä tänne asti ei mainiot pyörätieverkostot kuitenkaan ulottuneet. Matkaa Märkiön kioskille oli sellaiset 3,5 kilometriä, johon mahtui parit nousut ja laskut. Tien yli pääsimme suht` helposti, sen verran verkkaan tuli liikenne vielä sunnuntai aamupäivällä Hankobaanalla.
Märkiön kioskilla ei kukaan ilmaissut haluaan uimasilleen, joten siirryimme lähes kaikki tutkailemaan talon antimia. Koska aamiaista oli vielä tarjolla, päätti pari retkeläistä nauttia aikaisen lounaan, jokunen otti pelkän puuron, toinen haikaili pelkän letun perään ja kahvikupposilla siitäkin selvittiin. Olimme suoriutuneet kioskille vajaassa puolessatoista tunnissa, joten matkaa lähdimme nyt jatkamaan jo puolenpäivän hujakoilla. Palasimme Hankobaanan sivua sellaisen naftin kilometrin, ja käännyimme Astrakanin hiekkatielle kohti Solttilannummea. Tie urkeni leveänä ensin, mutta kapeni pian sellaiseksi puolitoistakaistaiseksi ränniksi. Nimismiehen kiharaa oli reitille ilmaantunut kesän aikana sangen ansiokkaasti, onneksi olin aamulla valinnut alleni maastopyörän. Korpiharjuntie vei meidät ohi Solttilanmajan, jota ilmeisesti edelleenkin vuokrataan yksityisiin juhlatilaisuuksiin. Täältä jatkoimme halki kaura- ja vehnävainioiden, löytyy sitä maalaismaisemaa Hyvinkäältäkin. Palkkisillantien risteyksessä pääsimme takaisin asfaltille, mikä nopeutti jälleen etenemistämme. Siis postin risteyksen ohi laskettelimme vauhdikkaasti, koulu jäi vasemmalle puolelle ja kirkon tuntumassa kursimme taas joukkomme kokoon. Täällä selvisikin, että toinen sähköavusteinen pyörä oli jo lopettanut avustamisen. Tuo ylimääräinen kuorma ei ainakaan helpottanut matkantekoa reitin loppuosalla.
Vesihuikat nautittuamme jatkoimme alas Kytäjoelle vievään mäkeen. Matkamittariini tallentui hetkellinen 46 kilometrin nopeus, joten eikö Kytäjälläkin olisi oiva kohde viikonvaihteen mäkiautokisalle? Kuivurin pihapiirissä vielä muinoin oli Tiikerinlenkin laatikko ja hyvinkääläisten kääntöpaikka. Keksitkö missä toisaalla reitin varrella oli vastaava laatikko? No se oli Herusten mäen alla siinä Hangonväylän sillan tuntumassa. Kuivurilla vaihdoimme kulkusuuntamme jälleen sivuvastaiseen, joka tällä kertaa puhalsi oikealta kyljeltä.
Sopivasti taukoja pitäen pysyi joukkomme koossa ja näin selvisimme takaisin kotikaupunkiimme. Laurin matkamittariin kertyi 41 km ja Jukan navigaattoriin 38 km, aikaa kului lähdöstä 3 tuntia ja 20 minuuttia. Siis aika hyvin tuo ennakkohaarukkakin osui kohdalleen.
Nähdäänkö taas seuraavalla pyöräretkellä, syyskuun 8?
Lauri