Lumikenkäretki Sonninmäelle 2. maaliskuuta
Lumikenkäretki Sonninmäen maastossa on jo perinne, joka aloittaa talviset lumikenkäilymme. Kokoonnuimme Puolimatkan koulun kentän reunaan aamukymmeneltä aurinkoisena pakkasaamuna 12 henkilön joukolla. Retkelle lähtijöiden joukossa oli pääosin tuttua väkeä, mutta paikalle saapui myös kaksi rouvaa, jotka eivät aikaisemmin olleet tämänkaltaista liikuntamuotoa kokeilleet.
Sovittelimme lumikengät jalkaan ja suuntasimme askeleemme Sonninmäkeä kohti, ja pian olimme alueen sydämessä. Noin 40 hehtaarin laajuisella yhtenäisellä alueella risteilee lukuisia polkuja myös talvisaikaan. Lukuisat ulkoilijat liikkuvat Sonninmäellä nauttimassa mäntymetsän tuoksuista ja varsin hiljaisesta ympäristöstä. Metsässä oli tosiaankin runsaasti sinne aikaisemmin syntyneitä polkuja, mutta retkikuntamme ei sellaisia sinne kuitenkaan saanut aikaiseksi. Syynä oli tietenkin kivikovaksi jämähtänyt hanki, joka oli suojasään jälkeen saapuneen pakkasen tekosia. Hankiainen olisi kantanut hyvin ilman jalassa olevia lumikenkiäkin.
Kiertelimme Uudenmaankadun läheisessä osassa puistometsää ja siellä, laakeassa supassa kokeilimme, kuinka laskeutuminen rinnettä alas- ja ylöspäin sujuu. Suuntasimme kengänkärjet Hankopaanan läheisyydessä olevalle sorakuopalle. Kalevi oli tuonut sinne klapeja ahkiollaan ja tehnyt valmiiksi tulet sorakuopassa olevan betonirenkaan päälle. Pääsimme evästelemään ja paistoimme nuotiolla makkaroita.
Palailimme metsässä mutkitellen Lehtosen puutarhan kautta Puolimatkan kentän reunaan. Aikaa retkeemme kului 2 tuntia. Posket punoittivat kaikilla ja mieli varmasti virkistyi jokaisella mukanaolleella.
Timppa
