Melontapäivä 19. toukokuuta

Kauden toinen melontapäivä jatkui hyvin aloitettua kautta. Melojia osallistui 9 henkeä, 8 käytti yhteiskuljetusta kahdella autolla ja Hausjärven vahvistus Matti liittyi mukaan Riihimäen ABC:lta matkan suuntautuessa Tervakosken taajamaan Puuhamaan taakse, uimarannalle Alasjärvelle. Kalusto kärrystä rantaan ja muut vermeet mukaan, autot parkkiin ja kalusto vesille. Yhdistyksen kalustoa oli tänään mukana 2 kaksikkoa, muu kalusto oli omia.

Alasjärveltä suuntasimme lounaaseen kohti Toivanjoen suuta. Joen alku on vaikeasti havaittavissa ruovikossa, ja koko jokireitti Kesijärvelle on ruovikon reunustamaa. Tervakosken paperitehdas on aikanaan padolla nostanut veden pintaa ja joen reunustat pitkin matkaa ovat osittain soistuneet. Joen varrella esiintyy paljon lintuja ja matkalta löytyy lintutornikin.

Menomatkalla ennen ”tervasiltaa” Kurkipariskunta piti melkoista meteliä ohittaessamme pesintäpaikan, eivät kuitenkaan nousseet siiville. Paluumatkalla taas Ruskosuohaukka esitteli liitelyään, sen voi melko varmasti nähdä lintutornistakin.

Joki on mutkainen mutta leveähkö, käännös harjoitukset tulivat taas tutuiksi. Aikanaan tulimme Kesijärvelle, suunnistimme taas vaihteeksi uimarannalle, nyt Launosten.

Yksi kajakkikunta oli varustautunut uimapuvuin, näin pääsimme näkemään kesäkauden avausuinnit. Tuli siihen rannalle myöhemmin myös paikallista uimari porukkaa, hyvin mahduttiin. Nyt oli nuotiopuutkin mukana ja makkaratulet saatiin aikaiseksi, hyvin maistuivat muiden eväiden lisäksi.

Taukoilun jälkeen suuntasimme vielä lounaaseen ja Kesijärven päässä olevan saaren ympäri. Siitä suunta yli selän takaisin kohti Tuulensuunjokea ja tuli selän ylityskin suoritettua yhtä kyytiä, pientä sivutuulta ja aallokkoa, muuten oli tuuletonta.

Aikanaan rantauduimme lähtöpaikalle, melontamatkaa tuli hiukan vaille 20 km, joen mutkaisuus lisäsi hät- hätää tehtyä matka-arviota.

Kalusto kärryyn ja varusteet autoihin, paluumatkalla poikkesimme vielä Ullan Pakarissa Riihimäellä, rupesi sen verran hiukomaan itse kutakin.

Perillä taas kalusto kärrystä plaanille ja varusteet komeroon ja kuivamaan, melonta on yhtä roudaamista, tavaraa kärryyn, kärrystä pois ja taas sama toisinpäin.

Siinä välissä sitten melotaan ja ajellaan autolla, tälläkin kertaa tuli lähdöstä paluuseen täysi työpäivä 8- 16.30, melontaa se 20 km ja autoilua 60 km kahdella autolla.

Mutta se hyvä puoli on Hyvinkääläisillä melojilla, että aina täytyy lähteä johonkin veden ääreen, eikä suinkaan samaan paikkaan vaan valinnan mukaan.

Kalevi