Melontapäivä 28. heinäkuuta
Loppukauden ensimmäinen melontatapahtuma heinäkuun ”huilitauon” jälkeen, ja tietenkin kesän kuumin päivä. Lähtijöitä löytyi juuri sopiva määrä, 7 henkeä, 3 miehenpuolta ja 4 naista.
Näin mahduimme hyvin Arin ”melontabussiin” kaikki kerralla ja kärry perään kanootteineen. Kuljimme näin pienellä hiilijalanjäljellä ja kustannuksetkin jäivät vain yhden auton kuluihin.
Matka suuntautui Liesjärvelle, kansallispuistoon. Täällä ei ollakaan käyty kanootteja uittamassa moneen vuoteen joten oli hyvä aika palata jäljille.
Kaluston laskimme vesille Kanteluksentien veneenlaskupaikalta, auto ja kärry P-paikalle parkkiin ja melonta saattoi alkaa.
Kiertelimme kiirettä pitämättä pohjoisrannan saaria ja kivikoita, käännös Kopinlahteen Kyynäränharjua seuraten. Liikkeellä oli runsaasti ulkoilijoita harjulla ja Kopinlahdessa, patikoiden, meloen ja uiden.
Kopinlahdessa oli kanootinvuokrauspiste paikallisella erä yrittäjällä.
Ja uimaanhan mekin menimme, kajakkien kanssa puljaamisen lisäksi. Matka jatkui rantaa seuraten ohi Savilahden telttailu/nuotiopaikan, missä myös oli runsaasti väkeä uimassa ja useita telttoja pystyssä Savua ei noussut koska oli kulohälytystila. Rannalla olijat olivat etupäässä perheitä, runsaasti lapsia.
Meloimme hiljaksiin eteenpäin kivikoita varoen, uimassa piti taas käydä Pitkäkärjen pienellä hietikolla. Siitä kun taas pääsimme matkaan niin seuraava pysähdys olikin Korteniemen museotilan saunaranta, siinä on hieno pitkä hietikkoranta ja taas ulkoilijoita. Pöytärakennelma oli vapaana joten istuimme siihen evästelemään, ravittuina kävelimme museotilan pihalle katselemaan ”mennyttä maailmaa”, oli siellä emäntäkin paikalla esiliinassaan.
Retkeilijöitä valui kohti rantaa ja evästelypöytä oli koko ajan käytössä, ryhmät vaihtuivat. Ja eikun uimasille, osa harjoitteli kaatuneeseen kajakkiin nousua lämpöisessä vedessä puljaten.
Kun viimein maltoimme lähteä suuntasimme museotilan ohi Taipaleenlahden perälle mistä otimme suunnan suoraan selän yli vasta virinneeseen vastatuuleen rapiat 3 km kohti Hiiliniemeä, oli siinä vääntämistä vastatuuleen tuossa helteessä.
Hiiliniemen rannassa pieni tauko ja loppumatka rauhallista tahtia lähtöpaikalle. Eräs ”tytär” tosin pulahteli vähän väliä kajakistaan veteen, ja pääsipä hyvin takaisin kyytiinkin.
Rannassa kalusto kyytiin ja kaffepaikkaa haeskelemaan. Hämeen luontokeskuksen P-paikka oli niin täynnä että pyörähdimme ympäri ja suuntasimme Eerikkilä Sport & Outdoor Resortin (Eerikkilän urheiluopisto)kahvioon. Oli muuten tervehenkinen kahvio, yhtään ”töhnäpullaa” ei ollut myynnissä, kahvia oli moneen lähtöön ja terveellisiä voileipiä.
Melontaretkemme alkoi ”kanoottiparkista” aamusta klo 8 ja takaisin olimme n. 17.30 kalusto paikallaan. Autoilumatkaa tuli 170 km ja sitä melontaa n. 17 km. Olimme retkeemme tyytyväisä, kukaan ei helteestä uuvahtanut eikä ihokaan päässyt kärähtämään, juomaa kului.
Kalevi
