Aamukävely 24. syyskuuta
Syyskuun viimeisenä tiistaiaamuna 24. syyskuuta aurinko oli noussut klo 7:10. Säätila oli mitä mainioin ulkoilua ajatellen. Lämpötila Hyvinkäänkylän mittausasemalla oli auringonnousun hetkellä 11,4 celsiusastetta, eikä ollut edeltävänä yönäkään laskenut alle 8 asteen. Taivas oli pilvinen, mutta säätyyppi poutainen.
Seitsemän aamuvirkkua kokoontui Uudenmaan Alepan parkkipaikalle yhdeksältä ja suuntasimme askeleemme Tuulikinkadun suuntaan, Kruununpuiston kaupunginosaan, jonka kadunnimistö on lainattu Seitsemän veljestä teoksesta sekä osin Kalevalasta. Tuulikinkadulta käännyimme Tapionkadulle. Tapio on Kalevalan mukaan muinainen metsän haltija ja Tuulikki yksi hänen kolmesta tyttärestänsä. Tapion vaimo on Mielikki metsän emäntä. Hänen nimikkokatunsa kulkee samansuuntaisesti Tapionkadun eteläpuolella. Hauska sattuma, mutta Tapionkadulla aikaisemmin omakotitalossa asunut harmonikkataituri Veikko Ahvenainen täytti samana päivänä 95 vuotta.
Matkamme jatkui uudemmalle, Kruununmaaksi nimetyn kaupunginosan raitille ja edelleen ulkoilureittiä pitkin Sonninmäen luontopolun itäpäässä olevan suolämpäreen pitkospuille. Tulla suolla olen havainnut kasvavan mm. kihokiksi nimettyä lihansyöjäkasvia. Kihokilla on taloudellista merkitystä. Sitä kerätään pohjoispohjanmaalla soilta ja kysyntää on kosmetiikassa, ravintolisissä ja esimerkiksi yskän ja hengitysteiden hoitoon suunnatuissa homeopaattisissa tuotteissa. Luontoportti sivuston mukaan ”pyydystämistään hyönteisistä kihokit saavat tarvitsemiaan typpiyhdisteitä, joita on niukasti niiden karuilla kasvupaikoilla, rahkasammalsoilla. Kihokki tulee toki toimeen ilman eläinravintoakin, mutta menestyksekkäät saalistajat kasvavat kookkaammiksi ja kukkivat runsaammin. Saalista kertyy noin yksi otus kuukaudessa, suurin osa hyttysen kokoluokkaa tai pienempiä, tosin satunnaisesti voivat korennot tai jopa päiväperhoset joutua kihokin uhreiksi”.
Yhtään kihokkikasvia emme tällä kertaa suolla havainneet ja jatkoimme matkaamme ohi Vehkojan koulun ja ylitimme Yli-Anttilantien. Kadun nimi juontaa juurensa Anttilan tilasta Hyvinkäänkylässä. Tila oli muodostettu isojaossa vuonna 1808 ja jaettu myöhemmin Ali- ja Yli Anttilaksi. Jatkoimme Kaskentien ylittäen Kittelän Neidonpuistoon, ja Kitteläntietä pitkin Uudenmaankadulle ja edelleen Nikinharjuun ulkoilureittejä hyväksikäyttäen. Nikinharju on saanut nimensä noilla tienoilla sijainneen Nikkilän tilan mukaan.
Hevosmäen alapäässä, ulkoilureitin päätekohdasta jatkoimme retkeämme maaseutuopistolle nähdäksemme, onko Vantaanjoen ponttonisilta kunnostettu ja joki ylitettävissä. Ja sen asiantilan saatoimme ilahtuneina todeta. Silta oli sijoillaan kunnostettuna ja Hyrian opiskelijat olivat raivaamassa luontopolun reitillä heinittynyttä uraa auki.
Jatkoimme matkaamme luontopolulla jokivarressa kohti Veikkarin aalloppia ja edelleen rautatien läheisyyteen syntynyttä polkua pitkin kohti entistä Kone oy:n vierasmajaa. Ohitimme vierasmajan alapuolelta ja Nikinsyrjänkujaa astellen saavuimme Sonninmäen puolelle. Sonninmäen maastossa havaitsimme maahan lyötyjä, punaisiksi päästään maalattuja puisia keppejä. Näiden olemassaolo liittynee ajankohtaiseen Sonninmäen kaavoitus asiaan.
Sonninmäeltä nousimme Puolimatkan puolelle ja pujotellen omakotialueen läpi sekä kiertäen Aholankadun kautta hautausmaan päädymme lähtöpaikallemme. Aikaa retkeen kului hiukan yli kaksi tuntia ja matkaa kertyi Sports Trackerin mukaan 9,5 km.
-Timppa
