Lumikenkäily Sveitsissä 3. helmikuuta

Helmikuun alkupäivinä säätila on ollut varsi lauha. Lauantain vastaisena yönä satoi ohut ja märkä lumikerros puoliksi kantavan hangen päälle. Luonto olikin hohtavan valkoinen, kun kahdeksan hengen joukkomme lähti Härkävehmaankadun P-paikalta Sveitsin maastoon lumikenkäretkelle.

Suuntasimme ensin hotellilta Perttulan suuntaan menevälle ulkoiluväylälle, josta laskeuduimme viereiseen suppaan. Kevyesti nousimme supasta harjulle ja sieltä laskeuduimme mutkitellen edesmenneen pumppaamon tontille. Maastopyöräilijät ovat tehneet metsään mutkittelevia polkujaan. Eräs niistä lähti sopivasti kohti Härkävehmaansuota, siksi lähdimme tuota jotosta tarpomaan. Jonkin matkaa kuljettuamme poikkesimme uralta suon sydänosiin. Pohdiskelimme nuorehkon mäntymetsän syntyä. Suo on aikoinaan ojitettu ja kuivuva turvemaa on otollinen alusta metsänkasvulle. Tiedetään suon olevan mainio marjapaikka.

Suon reunaan on rakennettu kotamallinen laavu. Istahdimme laavulle ja mukana kannetuista klapeista teimme pikku nuotion, jonka liekeissä useampi retkeläinen käristeli eväsmakkaransa.

Mukavan tauon ja eväiden nauttimisen jälkeen jatkoimme matkaa. Talvisillan suuntaan johtava latu oli ajettu aamupäivän aikana latukoneella. Liekö kone kiertänyt myös Usmin lenkin, pohdittiin. Nousimme takaisin isomman supan länsipuolella olevalle harjanteelle ja jatkoimme kohti hotellia. Poikkesimme vielä Staudingerin muistokivellä. Yllätyimme, sillä kiven teksti ”Havaitse Jumala luonnossa – Se Gud i naturen” oli kullattu sitten viimenäkemän. Muistokiven pystytti kauppias Carl Staudinger vuonna 1914 asuessaan Hyvinkäällä. Staudinger muutti myöhemmin Hankoon. Staudinger oleskeli useita kertoja Hyvinkään parantolassa ja oli ihastunut Sveitsin maisemiin ja luontoon.

Lenkille ei tainnut tulla pituutta kuin kolme kilometriä, mutta kaksi tuntia vietimme talvisen luonnon keskellä havainnoiden monen monta seikkaa. Ne olivat niitä juttuja, joita ei kotisohvalla maaten pääse näkemään ja kuulemaan.

-Timppa