Aamukävely Liisan liukkaat 19.marraskuuta
Aamukävelyllä Liisan päivänä 19. marraskuuta.
Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto kertoo, että Liisan (19.11.) ja Kaisan (25.11.) päivät ovat olleet entisajan ihmisille hyvinkin huomionarvoisia. Marraskuun loppupuolen suojasäistä on ennustettu leutoa talvea ja hyvää vuodentuloa seuraavana kesänä. Joulun kelienkin on arveltu määräytyvän Kaisan päivän perusteella, sillä jos Kaisan päivänä on paljon lunta, on jouluna maa lumeton. Nähtäväksi jää…
Säätyyppi ei ollut täysin leuto, sillä lämpömittarit näyttivät aamuyhdeksältä hiukan nollaa vähäisempää lukemaa. Toki oli poutaa, sehän sopi mainiosti tehdessämme lähtöä lenkillemme Kirjavantolpan Alepan parkkilaanilta kolmimiehisellä joukolla. Valikoituamme tavoitteeksemme kiertää ainakin Tehtaansuo, käänsimme tossunkärjet kaakkoon ja astelimme Tuulikin- ja Veljestenkadun kautta Kalevankadun alittavaan alikulkuun. Tuosta alikulusta sen verran, että aallopiksi sitä ei voitane nimittää. Kotimaisten kielten keskuksen mukaan aallopilla tarkoitetaan rautatien alitse kulkevaa ojaa tai viemäriä, maantierumpua, siltaa. Järvenpääläisten kielentuntijoiden kauhistukseksi sikäläinen, rautatien läheisyyteen rakennettu Myllytien kappakeskus nimettiin ensin Aalopiksi, siis toinen ällä puuttui nimestä. Ja aalopin merkitystä pähkäiltäessä huomattiin sen tarkoittavan persvakoa tai viemärin suuaukkoa. No, korjasivat sittemmin tuon asiantilan sillä, kun ällä lisättiin kauppakeskuksen nimeen.
Alikulun jälkeen loppasimme pelastusaseman ohitse ulkoilureitille, joka halkaisee Hakalanmäen kaupunginosaa. Vuoden 1975 kartassa Hakalanmäki oli vielä Martinkorpea, rakentamatonta metsämaata. Kruununpuiston ja Viertolan kaupunginosat rajoittuivat eteläosaltaan Martinkorpeen. Noin kymmenessä vuodessa rakennettiin nykyisen Eteläisen Kehäkadun pohjoispuolelle siellä nyt oleva rakennuskanta. Muuttuukohan tuo ympäristö vielä tulevaisuudessa? Vaikuttaneeko siihen ihmisten toiminta tai ilmastonmuutos, sillä Hakalanmäen puistometsikössä havaitsimme olevan runsaanlaisesti nuorehkoja tammipuita. Havaintoamme helpotti se seikka, että tammenlehdet eivät olleet noista puista vielä varisseet maahan. Toki tammenlehvät olivat muuttuneet väriltään ruskeiksi, mutta puu pidätteli lehtiään vielä oksillaan.
Rautatien alitimme Viertolan aallopin kautta ja ohitimme Tapainlinnan koulun kulkien talvisin latupohjana toimivaa ulkoilureittiä pitkin. Martin kodan savutorvesta puski ulkoilmaan savua, mutta päätimme jatkaa edelleen kohti Tanssikallion kaupunginosaa.
Tanssikallio nimi löytyy lukuisten paikkakuntien kartasta, niin myös Hyvinkäältä. Tanssikallio lienee ollut nuorison huvittelu ja tanssipaikka ainakin toisen maailmansodan aikoihin. Tuolloin oli voimassa tanssikielto, koska tanssimista pidettiin sopimattomana samanaikaisesti, kun nuoria miehiä kaatui rintamalla. Kiellosta huolimatta tansseja järjestettiin viranomaisilta salaa sopivissa paikoissa, mm. metsässä sileällä kalliolla grammarin soidessa. Luultavasti metsätansseja oli järjestetty toki myös rauhan aikana.
Pudottauduimme Tanssikalliolta Suokadun liikenneympyrään, sen viereiselle ulkoilureitille. Jostakin oli mystinen metsätyömies tuonut Ponssellaan kasaan polun reunaan mahtavia petäjätukkeja. Päätin yrittää laskea paksuimman männyn vuosilustot ja sain lukemaksi noin 130 vuotta. Saattoi tuo puu olla vanhempikin, tarkistuslaskentaa ei suoritettu ja lieneekö tuo näkökään olla minulla enää hääppöinen. Poikkileikkauspinnan lustoista päättelimme, etteivät vuodet ole hongallekaan veljeksiä. Välillä oli ollut vahvaa kasvua, toisaalta kituliaita vuosia oli eri aikoina ollut. Nykypeleillä isokin tukki siirtyy helposti metsästä laaniin, mutta hevosvedon aikaan noin paksun tukin vetämisessä oli varmasti tiukilla Polle sekä ajomies.
Astelimme takaisinpäin kohti Kankurin liikuntapuistoa väylällä, joka toimii talvella puistoluistelu baanana. Toivottavasti saamme tulevanakin talvena nauttia mainiosta liikuntapaikasta.
Värimestarinkaaren kerrostaloryhmä on rakentunut Suokadun tuntumaan. Mietimme, oliko värimestarin valikoimissa lainkaan muita, kuin vihreäsävyisiä värejä.
Suunnistimme sorsalammelle, jossa Repe ja Kale kumppaneineen selvästi odottivat saavansa meiltä suuhunpantavaa. Omatkin eväät olivat kuitenkin jääneet tälle reissulle tekemättä, joten siipiveikot jäivät hörppimään vettä lammesta.
Paluumatkalla päätimme kavuta vilkaisemaan Tapainlinnan (Pavin) tanssilavan tienoota. Kalliolla, jossa tuo tanssipaikka oli ollut, on jäljellä lipputangon jalka, portinpielet ja rakennuksen betonista valetut jalat. Tanssilavakulttuuri kukoisti 50-60 luvulla ja sen ajanjakson jälkeen lava purettiin.
Putkahdimme taas aallopin läpi, nyt Viertolan puolelle. Martinkadulta käännyimme Kruununpuistonkadulle ja edelleen Kirjavantolpan Alepalle.
Olimme kuluttaneet kengänpohjia 10,34 kilometrin matkalla keskimäärin 4,6 km/h nopeudella ja aikaa tuohon tärvääntyi 2:14 tuntia.
-Timppa
