Laurin pyöräily Märkiöön 10. elokuuta
Tämänkertaiselle pyöräretkellemme antoi vallitseva säätila oman leimansa. Olin kuikuillut
säätilaa puhelimestani pitkin aamua sateen rummuttaessa kattoamme. Kello yhdeksän
nurkilla näyttö lupasi saderintaman reunan lähestyvän Hyvinkäätä juuri kello kymmenen
nurkilla. Lähdin siis vielä sateessa lähtöpaikalle katsomaan, ilmaantuisiko kukaan paikalle?
Jos lähtijöitä ei tulisi, ajattelin, että voisin retken siirtää iltapäivään, jolloin ennuste näytti
lupaavan hiukan otollisempaa säätä (tätä kirjoittaessani ovat kuurot taas alkaneet).
Odottelin männyn alla parkkipaikalla mahdollisia lähtijöitä ja kun näin Sulon saapuvan
paikalle, oli päätöksen teko minulle helppoa. Tiesin nimittäin, että hän normaalisti
polkee kotoaan Nuppulinnasta lähtöpaikalle, kuten nytkin. Hänen mukaansa tuo matka
oli 19 km sivu ja tällä kertaa tuo sade oli losottanut koko matkan.
Lähdimme siis yhdessä taittamaan matkaa kohti Märkiötä. Alkumatka vei meidät Metsonkujan
kautta Läntisen yhdystien laskuun ja edelleen Kolmostien eli Hämeenlinnan väylän kevyen
liikenteen reitille. Alikuluissa ei liialti näkynyt vettä, mitä nyt Motonetin hiihtotunnelin pohjakivet
olivat peittyneet. Saimme ajaa Nopon kautta Herusten nousuun, ennen kuin sade herkesi, eikä
sitten meitä sen enempää kastellut. Kolmostien alittaa Palstojentie, jota kevyen liikenteen
väylä risteää. Nyt ajattelin, että jos risteystä lähestyy samaan aikaan auto, olisi kuljettajan
helppo ajatella, ettei tällä kelillä pyöriä olisi liikkeellä. Yritin laskea puskien takaa varovasti,
ja eikös sieltä moottoriajoneuvo ollut risteykseen samaan aikaan lähestymässä. Ehdimme
kuitenkin ennen ajoneuvoa siitä sopivasti luikahtamaan.
Rauhalan risteyssillalla olemme joskus isommalla joukolla pitäneet hengähdystaukoa.
Niinpä tarjosin Sulolle mahdollisuutta samaan. Sulo kuitenkin ilmoitti, ettei tarvetta vielä
ollut. Herusten mäen päällä otin itse tuon tauon, nyt siis poutasäässä. Nenän niiston ja hörppyjen
jälkeen, jatkoimme matkaa. Alamäessä koetin katsoa sitä puhelinpylvästä, jossa muistaakseni
Tiikerinlenkin laatikkomme aikoinaan sijaitsi. Kun Hangonväylä lähestyi, tiedusteli matka-
kumppanini, kuinka pitkä matka meillä vielä valtatiellä oli poljettavana. Olin viikkoa aikaisemmin
käynyt ajamassa saman lenkin, joten muistikuvastani heitin vajaan viisi kilometriä. Matkaa meille
oli risteykseen tullessamme kertynyt 10,5 km ja vastaava lukema Märkiön Grillillä näytti tasan
viittätoista. Tuvan pihamaalla päädyin seurueestamme ottamaan elämäni ensimmäistä selfie-
kuvaa. Helppoa se ei kuitenkaan ollut, sillä välin näkymän peitti kämmeneni, välin Sulosta näkyi
pelkkä kypärä. Päädyimme kuitenkin hyväksymään ensimmäisen otokseni, josta kumpaakin on
aika vaikea tunnistaa. Harjoitus näyttäisi tässäkin tekevän mestarin.
Joimme kahvit Grillillä ja söimme ovia eväitämme. Paluumatkalla saatoin laskea mäkien määrän,
joka tuolla 4,5 km matkalla meitä odotti; kolme. Valtatiellä kaikki on suurta. Herusten mäkikin
vaikutti heränneen, sen verran monta nelijalkaista tuli vastaamme ulkoiluttamassa omistajaansa.
Palstojentiellä ei nyt näkynyt muuta liikennettä ja hiihtotunnelikin oli kuivunut yhteen pieneen
lätäkköön. Koneen ohittaessamme kerroin matkakumppanilleni tulevasta, eli syyskuun 15. on
kalenteriimme merkitty seuraava, minun vedettävissä oleva pyöräretki. Kohteesta ei vielä ole
varmuutta. Palasimme Aleksis Kivenkadun lähtöpaikalle kutakuinkin kaksi ja puoli tuntia lähdön
jälkeen. Matkamittariin oli tuolloin kertynyt 31,38 km ja puhdasta ajoaikaa tuohon oli kulunut
neljä minuuttia yli kahden tunnin. Kahteen pekkaan tuo matkanteko vaikuttaisi sujuvan vähän
vikkelämmin.
Mikäli seuraavalla pyöräretkellämme olisi suosiollisempi sää, lähtisitkö sinä mukaan?
- Lauri