Laurin pyöräretki Riihimäelle 15. syyskuuta
Syksyn toinen vetämäni pyöräretki suuntautui taasen Riihimäkeen. Mukaan lähtöpaikalle,
Aleksis Kivenkadun parkkipaikalle, oli ilmaantunut kaksi innokasta polkijaa. Heidi ja Jarmo
pitivät olosuhteita oivallisina loppukesän pyöräretkelle. Vielä edellisen aamun säätiedotus
oli lupaillut ajankohtaan sateita, mutta ne olivat samalta aamulta kadonneet kuin tuhka tuuleen.
Lämpömittarin viisari heilui lähtiessä jossain kuudentoista lukemissa ja kosteuttakin löytyi
ainoastaan asfaltin pinnalta.
Päädyin lähtöpaikalla valitsemaan sen pitemmän, aikoinaan ahkerastikin poljetun reitin
Riihimäkeen. Suuntasimme siis kaupungin poikki Hämeentien alkuun, josta pääsimme Hikiän
ja Suonummen kautta kulkevalle reitille. Kevyen liikenteen reitti ulottui täällä Rauhanummen
hautausmaan toiselle puolen, jossa siirryimme muun liikenteen sekaan. Sitä tuntuikin riittävän
näin sunnuntaiaamun ratoksi. Myös marjastajien tai sienestäjien kulkuneuvoja tuntui olevan
parkkeerattu kaikkiin mahdollisiin koloihin.
Ensimmäisen juomatauon pidimme Hikiäntien viimeisen mäen päällä, vaikka Jarmo mieluusti
olisi vielä hurauttanut alas ennen eväiden kaivuuta repusta. Laskussa jarrutimme
päästäksemme Selänojantielle ja edelleen kohti Suonummea ja Riihimäkeä. Muistelin, ettei
ohittamassamme opinahjossa olisi enää ollut oppilaita. Edellisestä kerrasta tuntui olevan jo aikaa,
sillä nyt nuo reitillä olleet pienet nousut ja laskut tuntuivat minusta jo hieman vaativilta.
Päädyinkin kävelemään tuon pitkähkön nousun ylös Suonummen majan tuntumassa. Aikaisemmin
meillä oli tapana pysähtyä tuossa paikassa evästauolle, mutta nyt päädyimme jatkamaan, sillä
tauko oli sovittu pidettäväksi Ullan pakarissa vanhan kolmostien toisella puolen.
Lasku Uhkoilaan piristi hieman minuakin. Kioskilla osoitin paikan, josta Riihimäen hiihtohaluiset
lähtivät suksimaan kohti Kiistaveikkojen majaa tai sen takaisia reitistöjä. Ennen radan ylitystä
saatoin vielä osoittaa vanhan osuuskaupan, josta usein ajattelin hakevani sen tuutin, mutta nyt
se oli jo myöhäistä. Pääradan ylitettyämme jatkoimme suoraan Kulmalan Puistokatua aina
Eteläiselle Viertotielle, jota pitkin pääsimme Vanhan kolmostien risteykseen. Täällä oli heitettävä
jälleen hyvästit kevyenliikenteen väylille, koska valtatiellä ei tällä kohtaa näitä löytynyt. Liikennekin oli
tosin kaikonnut viereiselle moottoritielle. Mäen ylityksen jälkeen pääsimme Ullan pakarin liittymään
ja tuolle jo jonkin aikaa kaivatulle tauolle.
Tavanomaiseen tapaan kahviosta löytyi jos jonkinlaista purtavaa sekä pussillinen edellisen päivän
leipiä. Itse valitsin sen palan pannaria hillosilmällä kahvikupillisen seuraksi. Paluumatkalla jatkoimme
vielä vähän tuota kolmostien reunaa ennen kääntymistä Valion pohjoisesta liittymästä, jossa pääsimme
jälleen kevyenliikenteen väylälle. Sopivalla kohtaa pysähdyimme sen verran, että saimme otettua sen
ryhmäselfien, joka Ullan pakarilla unohtui. Heidi kysyi vielä kummaltakin luvan julkaista kuva yhdistyksen
Facebook-sivuilla.
Valion eteläisemmässä liittymässä hurautimme mäen alas Arolammin tielle, joka kartasta tosin löytyy
Hyvinkääntien nimellä. Muistelimme kuinka vuosia sitten oli mahdollista ajaa tietä myöten aina Riihimäelle
asti. Sittemmin liike-elämä oli vienyt tuon mahdollisuuden. Kehuimme miltei kilpaa tuon tien rauhallisuutta,
kun vastaamme porhalsi kaksi autoa, ja melkein peräkkäin. Taisi olla päivän ennätys! Muutoin liikenne tieosuudella
vastasi kuitenkin odotuksiamme. Juuri ennen paluuta vanhalle kolmostielle käännyimme Kermintien nousuun.
Täällä pääsimme kääntymään kevyenliikenne väylälle, joka vei tunnelin kautta rekkaparkin vierelle. Varoitin jälleen
matkakumppaneita alamäessä odottavasta tienylityksestä ja mahdollisesta muusta liikenteestä. Nyt kuitenkin
pääsimme vapaasti laskemaan Vantaan sillalle ja sitä seuraavaan nousuun. Täällä herkesin jälleen verryttelemään
puutuneita jäseniäni ja annoin matkakumppanieni kadota mäen kumpareen taakse. Toki he jälleen odottivat mäen
päällä kuuliaisesti.
Aleksis Kivenkadun risteyksessä totesimme Jarmon kanssa meidän kummankin mittariin tulleen mojovat
45 kilometriä tällä reitillä. Aikaa tähän jotokseen käytimme vajaat neljä tuntia tuo kahvittelu mukaan lukien.
Tämä olikin tämän kesän viimeinen pyörälenkki, joten näemme ehkä ensi kesän lenkeillä. Kalenterista löytyy
myös muutama hiihtolenkki vedettävänäni. Näkemisiin.
Lauri
