Miilun Patikka 6. lokakuuta
Syksyinen patikkaretki Usmissa, Miilun Patikka retkeiltiin 12 henkilön voimin meille tutuissa maastossa. Aloitimme retkemme Usmin uimarannan pysäköintipaikalta aamukymmeneltä. Olin ottanut varmuuden vuoksi kaupungista hiukan polttopuuta, jos polttopuut olisivat aiotulta taukopaikalta loppuneet. Omaa taakkaani keventääkseni jaoin niitä ennen lähtöä Arin ja Markun reppuun.
Askelsimme aluksi lähtöpaikalta Vuorenniityntielle, jota pitkin siirrymme Hyvinkään Invalidien kesäkodin lieppeille päästäksemme Piilolammelle johtavalle polulle. Tuo polku on merkitty sinisillä puupaaluilla ja kulkee maastossa Usminjärven länsipuolella kohti Vääränkorvennotkoa. Onneksi polku kaartuu ennen edellä mainittua ryteikköä vasempaan, emmekä joutuneet sen syövereihin. Polun korkeammalla kohdalla arvelimme notkon syvyyttä. Tutkailimme notkossa kasvavien puiden latvuksia ja korkeussuhdetta jalkojemme alla olevaan kallion nyppylään.
Polku jatkuu kohti Piilolampea ja tavoitimme pian risteyskohdan, jossa olisi voinut kääntyä Piilolammen eteläpäähän johtavalle polulle. Tuosta risteyksestä olisi ollut lyhyt matka ”Köyhän Kolille”. Piilolammen ympäri kiertää luontopolku ja polun varrella oleva sinänsä viehättävä kallionnyppylä on luotopolun opastaulussa nimetty varmaakin huumorimielellä tuolla nimellä. Polku johdatti meitä kohti Piilolammen pohjoispäätä ja nousimme siellä ylös kalliolle hengähtämään.
Usmin alueen polkuverkoston upein maisemaosuus alkaa mielestäni juuri Piilon pohjoispäästä. Polku nousee vielä hiukan ja näkymä avartuu jatkettaessa polkua pitkin luoteeseen. Usminrinteen tieltä poikkesimme jyrkän mäen kohdalla oikealle ja käväisimme katsomassa piilokojua. Kojun jäänteet näyttivät olevan varsin kehnossa kunnossa. Rakennelmaa lienee käytetty tukikohtana, kun lintuharrastajat tarkkailivat kevättalvisin pöllöjen huhuilua.
Palasimme tielle poiketaksemme siltä noin parinsadan metrin jälkeen vasemmalle polulle, joka kulkee kunnanrajaa noudatellen alas Iso-Kypärä lammen rantaan. Laavun tulipaikalla kaivoimme klapit repusta ja hetimmiten oli meillä nuotio roihuamassa. Nautimme eväitämme ja seuraamme liittyi useita muitakin ulkoilijoita.
Tuon evästelyn jälkeen jatkoimme matkaamme Kypäräsuon pohjoisreunan uraa pitkin Usmintielle ja nousimme hakkuuaukon viereistä ulkoilureittiä pitkin Kaksoslammille. Ulkoilevia ihmisiä nähtiin täälläkin, mutta emme pysähtyneet kuin hetkeksi. Suuntaviisari näytti lounaaseen, Karhusuolle ja Iso-Karhulammelle. Tapasimme siellä marjastajia, joiden puolukkasaalis vaikutti vaatimattomalta. Ohjeistimme heitä suuntaan, josta olimme saapuneet. Vakuutimme ämpärin täyttyvän hetkessä Karhusuon reheviltä mättäiltä. Mahtoivatko uskoa, mene ja tiedä.
Mieliteko kaihersi vielä sisintämme. Piti nähdä vielä kahden lammen veden välke, ennen kuin päättäisimme retkemme. Siksi käänsimme nokan kohti etelää ja Pikku-Karhulampea. Soisen maaston ojanvarsia aikamme tarvottuamme kimalteli Pikku-Karhun ulappa silmiemme edessä. Nousimme suolta latupohjalle, ja sitä seuraten jatkoimme matkaa ohi partiolaisten majan. Pian tavoitimme polun, jota myöten kuljimme Pikku-Usmilammen ohitse ja lopulta Usmijärven P-paikalle. Aikaa retkeemme oli kulunut 3,5 tuntia ja matkaakin kertyi 9 kilometriä.
-Timppa
