Retki Petkelsuolle 20. lokakuuta

Retki Petkelsuolle tehtiin yhdeksän pirteän ulkoilijan joukolla. Kokoonnuimme Puolimatkan koululla retkeä varten, ja matkasimme sieltä ensin Rauhalaan kahdella autolla. Varusteet retkeläisillä olivat kaikilla kunnossa, sillä kumisaappaiden varren pituuskin on merkittävä suolle mentäessä. Perinteisesti pientä suossa mulaamista, eli upottavaan kohtaan astumista saattoi tietenkin odottaa.

Autoilta lähtiessämme otimme suunnaksi suolle johtavan polun. Jo puretun sähkölinjan kohdalla koukkasimme oikealle, jotta välttyisimme kahlaamasta vedessä suon reunassa tulvivan ojan läheisyydessä.  Tuon ojan ylitys onnistui ainoastaan patorakennelmien kohdalla ja itse suolla vesi lienee noussut syyssateiden myötä korkeudestaan useamman kymmensenttisen. Käväisimme suon itälaidalla olevilla allikoilla ja totesimme, ettei ihan jokaisen lampareen rannoille ole menemistä. Ihastelimme maaruskaa sammaleissa ja lehtiruskaa tienoon koivuissa. Lintuhavaintojakin tehtiin, kun havaitsimme melko suuren hanhiparven olevan muuttomatkalla talvehtimisalueelleen. Muutama korppikin käväisi tervehtimässä retkeläisiä. Saattoivathan toki kuulemamme korppien rääkäisyt merkitä myös paheksumista, jonka siipiveikot ilmaisivat ihmisten ilmaantuessa haahuilemaan suon sunnuntairauhaa häiritsemään.

Karpaloita vaikutti olevan tänä syksynä edellisvuotta enemmän. Karpalot vaikuttivat paikoin varsin kypsiltä ja suurikokoisilta. Lieneekö syynä kesän aurinkoisten päivien määrä.

Retkellämme vierähti aikaa noin kaksi tuntia ja kilometrejä kertyi reilu kolme. Osallistujat tuntuivat olevan retkeemme tyytyväisiä. Säidenhaltija suosi retkeämme, aurinkokin pilkisteli harmaiden pilvien lomasta.

-Timppa