Suomi Meloo 2024
Meloen ja autoillen Ähtäristä Reposaareen, Porin edustalle, joukkueessa 12 / Hyvinkään Latu ry.
Osallistuimme jälleen kanootin uittoon Suomi Meloo tapahtumassa omalla joukkueella, joukkueessamme oli 10 jäsentä, enimmillään paikalla oli 9, pienimmillään 7 Pimiäsalmen melajuhlassa Ylöjärvellä.
Kalustoa oli mukana ”reilusti”, periaatteella että aina pääsee melomaan. Yhdistyksen kalustoa oli 2 kajakkikaksikkoa, yksi -yksikkö ja peräkärry, osallistujien omaa kalustoa löytyi yksi avokanoottikaksikko ja 7 kajakkiyksikköä, enempää ei juuri olisi mahtunutkaan, peräkärryssä 6, kahden auton katolla 2 yksikköä ja pakettiauton katolla avokanootti, ja kaikki myös olivat vesillä.
On hyvä olla useampi kanootti matkassa niin pääsemme myös useamman henkilön voimin kiinnostavalle osuudelle tai hyvällä kelillä.
Myös tuulisella kelillä on turvallisempaa käyttää kajakkikaksikkoa, joita meillä siis oli matkassa 2 kpl.
Meillähän homma menee niin että yhdistys maksaa joukkuemaksun (e 200,-), ja antaa kalustoa käyttöön. Osallistujat maksavat henkilökohtaisen melojamaksun (60-95) riippuen mihin aikaan olet ilmoittautunut, sekä tietysti kaikki muutkin kulut, yhteiset kulut tasataan ja omat kulut hoitaa kukin itse.
Syömässä käydään autosiirroilla huoltiksilla / ravintoloissa tai tehdään itse keittimillä, vaihtopaikoilla on joskus paikallisten yhdistysten pitämiä aamupala- tai lounastarjoiluja. Majoituspaikkoina meillä oli leirintäalueen mökkejä, telttoja, sukulaisten omakotitalon piha, kesämökki, Airpnp asunto, eli kaikkea mitä matkalta löytyy.
Tiedotuskanavana järjestäjällä oli WhatsApp kanava joten tiedotus kulki kaikille, meillä on myös omalla joukkueella oma kanava. Vaihtopaikat on ilmoitettu osoitteella ja koordinaateilla joten perille löytää ”vaivatta”.Toisin oli ennen vanhaan, Gt -kartalla mentiin ja nuoliopasteita löytyi lähempänä vaihtopaikkaa.
Kelejä oli joka lähtöön, alussa Ähtäristä Tampereelle löytyi tuulia, melko koviakin, sadettakin tuli aina välillä enemmän ja vähemmän, ei kuitenkaan paleltu, lämmintä oli. Kokemäenjoella Kolsin voimalaitoksen vaihtopaikalla tuli tosin rakeitakin ja perään vettä reilumminkin.
Tavaraa oli välillä hukassa ja kadoksissa, suurin osa löytyi, yhden avainnipun toi posti kotiin (kiitos vielä Aimolle). Kanootit säilyivät ehjinä, peräkärrystä meni rengas paluumatkalla Harjavallassa, haimme uuden ja matka jatkui.
Suomi meloo on tapahtuma jossa joukko ihmisiä, tosin jo vähenevä määrä, tapaa toisensa kerran vuodessa, näkötuttuja on tullut runsaasti vuosien mittaan. Kun porukka taas kokoontuu viikon turneelle on kuin olisi eilen tavattu, käsiä nousee pystyyn ja juttu luistaa.. Kun ihmisiä näkee kerran vuoteen vuosien mittaan, huomaa miten kukin vanhenee. Päivittäisissä kohtaamisissa sitä ei niinkään huomaa. Onneksi mukaan on tullut nuorempaakin väkeä niin tapahtuman jatkuvuus on ainakin vähäksi aikaa turvattu. Vuosien varrella eniten olen ihmetellyt miten pieneen tilaan ja järjestykseen porukka saa autonsa mahtumaan vaihtopaikoilla.
Toiseksi viimeiselle osuudelle Kirjurinluodolta merelle Metsämaan venesatamaan meloimme kaikki paikalla olleet 8 henkeä, siitä Susanna melasi vielä Reposaareen, muut autoilivat perille.
Reposaaressa loppuseremoniat, eli osallistumisdiplomien jako ja arvontakajakin arvonta.
Ensi vuonna uusiksi, jos asia enemmänkin kiinnostaa käy katsomassa www.suomimeloo.fi, sieltä löydät reittikartan ja vaihtopaikkaluettelon melontaosuuksineen.
Uittoterveisin Kalevi
