Lumikenkäretki 19. maaliskuuta

Ei ollut ihan niin “rapsakka” keli kuin ajattelin, roiskas aamusta vielä tuoretta lunta pari senttiä, mutta maisema muuttui hienon talviseksi lumisista puista johtuen.

Lähtöpaikalle meitä lumikenkäretkelle lähtijöitä kerääntyi 3 naista ja 2 miespuolista, eli ilmoittautuneet, satunnaisia kenkäilijöitä ei ilmaantunut.

“Ahtauduimme” kahteen autoon ja ajelimme Usmintielle, “kanttiinipäivystäjien parkkiin”. Lumikengät jalkaan ja oikaisimme”tontin”läpi suoraan etelään, peltojen yli ja rymeikön poikki puomille. Luntakin oli kenkien alla, pellolla kovakin hanki ja uutta pöperöä päällä.

Puomin jälkeen käännyimme etelään “äitienpäiväreittiä” mukaillen ja edelleen lounaaseen kallioselänteen yli Aarinnansuon e-päähän, Karhulammen risteyksen lähelle. Jatkoimme Aarinnansuon reittiä pohjoiseen paannejääseinämän kohdalle, jäätä oli taas paksusti.

Siitä tempauduimme taas länteen ylös mäkeen louhosröykkiön vierestä kohti Lindholmin liukuvaijerin alapäätä. Edelleen männikköä kohti Latu-Miilua. Latu-Miilun salossa liehui suomen lippu, olihan liputuspäivä, Minna Canthin ja tasa-arvon päivä. Harvemmin osuu liputuspäivää kanttiinin aukiolopäivälle.

Latu-Miilun taukoilun jälkeen “pudotimme” rinnettä alas “kivijalan juureen” ja edelleen ulkoilureittiä pohjoiseen. Poikkesimme polulta Tiikerisuolle pienelle maisemakierrokselle. Suolta oikaisimme alas Paalijoen varteen, jota seurailimme alavirran suuntaan pellon reunalle. Paalijoessa vesi huilasi vauhdikkaasti vanhan jään päällä, viimeviikon sateita.

Pellon yli etelään ja olimme taas parkissa, lähtöpaikalla. Aikaa kulutimme rapiat kolme tuntia, taivaskin aukeni loppupeleissä.

t. Kalevi