Melontapäivä 21. toukokuuta

Tämähän tuntuu jo kesältä, lämpimät kelit vain jatkuvat. Sunnuntai- aamupäivämme alkoi taas tutuilla toimilla, kanoottikalustoa kyytiin ja melontakomerosta tarvittavat varusteet mukaan. “Kanoottivarikollemme” oli tällä kertaa kerääntynyt 3 naista ja 3 miestä, melontakalustoksemme valikoitui 1 avokanoottikaksikko, 1 kajakkikaksikko ja 2 kajakkiyksikköä. Kahdella autolla suuntasimme kohti Oitin uimalaa, Puujoen rantaan, missä paikallisvahvistuksemme Matti R. jo odottelikin yksikkönsä kanssa.

Kanootit kärrystä rantaan ja tavarat kyytiin, siitä suuntasimme ylös Puujokea Ansiojärven yli jolloin joki muuttui Haminanjoeksi ennen Mommilanjärveä. Rantauduimme Mommilanjärven soutustadionin rantaan ja suuntasimme eväinemme ja polttopuukassimme kanssa kohti grillikatosta. Grilliin tulet ja pääsi Tuulakin viimein nokeamaan edelliseltä reissulta säästämänsä makkarat. Löytyi niitä muiltakin, ja muutakin evästä löytyi, kanootissa kulkee, on joku joskus sanonut.

Tauon jälkeen melasimme vielä Mommilanjärvelle ja kävimme koukkauksen Teuronjoellakin. Siellä tuli vesijetti aika haipakkaa vastaan, vaan kyllä se äkkiä pysähtyikin. Kukin liikkuu tavallaan, meloessa sentään kuulee jotain muutakin kuin moottorin jylinää.

Paluu sujuikin yllättäen samaa reittiä toisin päin, melasimme yhtäkyytiä lähtöpaikalle.

Sää oli suotuisa, aurinkoa, tyyntä, välillä pientä tuulta virkistykseksi. Matkalla mennen tullen näkyi useita kurkia, maassa ja ilmassa, liitelivätkin niin hienosti että ensin etupuolelta luuli joksikin isoksi haukaksi, myös valkoposkihanhia, töyhtöhyyppiä, rantasipejä ym.. .

Rantauduttuamme “tyttäret” lähtivät autoilemaan muihin harrastuksiin, lammasfarmille, töihin, ym. Lastasimme kolmeen mieheen kanootit kärryyn ja ajelimme Oittiin Matin “residenssiin” saunomaan ja siskonmakkarakeitolle, jotka Matti oli käynyt etukäteen lämmittämässä lähtemällä jo taukopaikalta edelle.

Saunan ja sopan jälkeen pidimme vielä palaveria Suomi Meloo tapahtumaan osallistumisesta, Hyvinkään Ladun joukkueella, kuten tavaksi on tullut.

 

t. Kalevi