Lumikenkäretki 26. maaliskuuta
Autoilimme Kytäjäntietä, ei ihan heti uskoisi että olimme menossa lumikenkäilemään. Pellot olivat jo lumettomia, lumenräimeitä näkyi vain varjoisissa metsänreunoissa. Piilolammintietä jonkin matkaa ajettuamme sitä tuli esiin enemmän ja enemmän. Jauholammin mutkassa oli joku tömäyttänyt autonsakin jäiseltä tieltä nojaamaan tukkipinoa päin, siinä se oli huilannut perä pystyssä jo muutaman päivän.
Piilon parkissa tyhjensimme pari autoamme ja ulos työntyi viisi retkelle lähtijää, neljä “tytärtä” ja minä. Reput selkään ja kengät kainaloon, kävelimme Pikkupiilolle menevän polun päähän ja siitä se lumikenkäily alkoi. Eteenpäin vei lumeen tallautunut polku, jota oioimme välillä hangen kautta. P.Piilolla tuli ryhmä “läskipyöräilijöitä” vastaa, olimme sopivasti lammen jäällä sillä polku on kapeahko ja tiukan puuston reunustama. Toivotimme toisillemme hyvää matkaa.
Piilonojan ylityksen jälkeen urakin avautui metsäautotiepohjaksi jossa oli lunta reilusti, talsimme tietä eteenpäin ja seuraavasta risteyksestä kohti pohjoista. Tiekin loppui aikanaan ja jatkui polkuna jota seurailimme kohti pohjoista. Eteen aukeni pienehkö luminen suomaisema, jossa nautimme “pystykahvit”, tai mitä nyt kullakin oli termoksessaan.
Matka jatkui polkua eteenpäin ja saavutimme taas pistotien pään, tämä tie yhtyi “ns. Kiiskilammen reitille”, eli latupohjalle, jota olisi vielä hyvin hiihdellytkin. Aurinkokin rupesi näyttäytymään alun pilvisen ilman jälkeen taivaltaessamme latupohjaa kohti Piilolammea. Siinä oli hyvä kävellä, emme lähteneet rymyämään mäkien yli oikoseen koska metsässä oli tiukka puusto ja paikoitellen lumetonta, nautiskelimme viimeisistä lumista.
Piilolle pohjoisesta laskeutuva polku oli aivan jäässä, sen vielä laskeuduimme lumikengillä, rantapolulla otimme lumikengät kantoon. Lammen jäällä oli jo vettä, kävelimme suosiolla polkua eteläpään tulipaikalle. Siellä olikin jo pariskunta “mukulan” kanssa tekemässä tulia, liityimme seuraan ja nokesimme makkaramme.
Tauon aikana rantapolkua käveli useampikin ulkoilija. Reput selkään ja “liukastelimme” jäistä uraa parkkiin ja autoille. Kävimme vielä kurvaamassa Kytäjän suunnassa katsastamassa joutsenia, löytyi parikin isoa laumaa ja kaupunkiin ajaessa Helletorpan kohdalla pari kurkeakin.
Sellainen oli kauden viimeinen lumikenkäretki.
Kalevi
