Lumikenkäretki Sonninmäellä 5. maaliskuuta
Lumikenkäretki Sonninmäelle 5.3.2017
Maaliskuuta voi pitää ensimmäisenä kevätkuukautena. Maaliskuu maata näyttää, tietää vanha kansa. Onneksemme vanhanajan talvikeli helli meitä Sonninmäen lumikenkäretkelle lähteneitä. Aurinko paistoi leveästi ja napakka pakkanen oli kovettanut ohuen lumikerroksen kovaksi.
Kokoontuminen oli tuttuun tapaan Puolimatkan koulun kentän reunalla. Olin varannut kaikkiaan yhdeksäntoista paria lumikenkiä retkeämme varten. Muutamalla oli mukana omat kengät, joten kaikille riitti välineet. Matkaan lähti kaikkiaan 21 hengen suuruinen joukko, johon liittyi retken aikana yksi jalkamies. Jaoimme ulkoilijat kahteen ryhmään. Tarja Tauriainen johdatteli kevyemmälle retkelle lähtenyttä, vajaan kymmenen naisen joukkoa. Muu ryhmä kierteli perässäni hiukan vaativamman reitin.
Sonninmäessä pohdiskelimme paikan nimeä. Tienoolla on runsaasti isoja maanpäällisiä kiviä, kuten Aleksis Kiven Seitsemän veljeksessä. Liekö koululaiset nimenneet alueen sen mukaisesti. Mukava olisi tietää nimen oikea alkuperä. Kiertelimme metsässä ”katsellen puita väärii”, ihmetellen eläinten jälkiä ja maan muotoja. Kuuntelimme myös hiljaisuutta supan pohjalla.
Lopulta saavuimme Hankopaanan varrella olevalle hiekkakuopalle, jossa hitaampi ryhmä oli jo iskenyt tuluksilla kipinän taulaan ja siksi valkea roihusi. Väki kaiveli repusta eväät esille ja pian olivatkin kabanossien ja kämppärien kyljet noessa, eli hyvinkin syömäkunnossa. Vietettyämme riittävästi aikaa tulilla palailimme edelleen erillisinä ryhminä metsässä kierrellen koulun kentän reunaan. Oma ryhmämme koukkasi paluumatkalla Lehtosen puutarhan kautta. Ihmettelimme puutarhan kohdalla, kuinka paljon siinä oli hangella näkyvissä rusakon jälkiä. Ilmeisesti ristihuulille sopivaa ravintoa oli tuolla tontilla runsaasti tarjolla.
Väki vakuutti tyytyväisyyttään toteutuneeseen retkeen. Mukavan säätilan merkitystä ulkoiltaessa ei voi väheksyä.
Timppa
