Miilun patikka 8. lokakuuta
Lokakuun toinen sunnuntai valkeni sateisena ja lämpömittarin lukema osoitti noin kahdeksaa astetta. Latu-Miiluun, tapahtuman aloituspaikalle, ilmestyi 8 patikkaretkelle osallistuvaa. Jos lasketaan mukaan Sulon mukana saapunut Milli-koira, lähtijöitä oli toki yhdeksän. Suuntasimme askeleemme totutusti Kaksoislammen polulle. Sillä reitillä jo alkutaipaleella selviää, millainen kunto osallistujajoukolla on, sillä nousu kallioille on varsin jyrkkä. Kaikki pääsivät toki mainiosti mäen ylös, mutta henkäisimme hetkisen Erämatkojen liukuvaijerin kohdalla. Varoittelin osallistujia edessä olleista liukkaista kallio-osuuksista Kaksoislammen polulla. Etenimmekin varovasti ja kiirehtimättä, eikä koko matkalla vahinkoja päässyt tapahtumaan. Kaksoislammen jälkeen suuntasimme polkua ja polutontakin reittiä Iso-Karhulammen louhoksen reunalle. Koskapa matkassa oli kaksi henkilöä, jotka eivät olleet alueen louhoshistoriasta perillä, kertoilin hiukan tuosta asiasta. Sunnuntaina satoi yllinkyllin, emme viivytelleet enempää Iso-Karhulla, vaan suuntasimme askeleemme tietä pitkin Pikku-Karhulle. Poikkesimme siellä ihailemaan lampareen rantamaisemia. Jokunen karpalokin poimittiin ja todettiin vallan happamiksi. Matka jatkui kohti Usmijärven uimarantaa. Sivuutimme Pikku-Usmilammen ja oikasimme suoraan uimarannan suuntaan. Uimarannalla viivähdimme tovin, jolloin useampi lisäsi ylleen mukana olleita sadevarusteita. Lisäksi hörpimme eväspulloista juotavaa ja maistelimme kuivia (Sic!) eväitämme. Matka jatkui Vuorenniityntille, kohti invalidien majaa. Alkuperäisestä suunnitelmasta poikkesimme siten, ettemme suunnanneet Urojärvelle, koska arvioin säätilan olevan tuohon liian kehno. Eteneminenhän tapahtui säästä johtuen hitaammin. Piilolammen suuntaan johtavalla polulla oli paikoin runsaasti vettä, joten kumisaappaat olivat oiva valinta jalkineiksi tälle retkelle. Piilolammen pohjoispäässä teimme nuotion, joka syttyi ensimmäisellä raapaisulla. Olimme nimittäin saaneet matkaamme mainiot sytykkeet Kalevilta. Sade oli hetkeksi tauonnut ja ehdimme juuri ja juuri nauttia eväämme, kun pilvet alkoivat tiputtaa vettä taivaalta. Mitäpäs tuosta, kun polunpää odotti jo kulkijoita. Matka jatkui vielä Iso-Kypärä lammen nuotiopaikalle, josta palasimme Latu-Miiluun. Hidastahtisella patikallamme kulutimme neljä tuntia, matkan varrelle osui yhdeksän lampea ja matkalla kerrottiin sen seitsemän juttua!
Timppa
