Sukkulahiihto 19. helmikuuta
Jos tänään 19. helmikuuta kysytään kadunmieheltä, voisiko Hyvinkäällä jossakin mahdollisesti hiihtää, vastaus olisi lähes kaikilta: ei missään tapauksessa. Loput osaisivat vastata, että Perttulan kentällä lienee jonkinlainen ladunpätkä, mutta saattaako sinnekään enää mennä suksimaan. Latulaisen osuessa kysyjän tielle, vastaus olisi: Usmissa hiihdetään täyttä päätä.
Ja niinpä tehtiin tänäänkin, kun retkikalenterimme kertoi vuorossa olevan sukkulahiidon Usmiin. Toki Hyyppärän pelloilta lumet ovat pääosin jo valahtaneet vedeksi Vantaanjokeen, mutta metsätaipaleilla lunta on aivan riittävästi hiihtämiseen. Hyyppärän P-paikalle ilmestyi tapahtuman lähtöhetkellä kolme hiihtäjää sekä yksi tarkkailija. Kolmen hengen seurue siirtyi suksineen autokyydillä Usmin uimarannan parkkiin, jossa noustiin suksille. Hiihtelimme varsin hyvin luistavin suksin Usminlammen jäällä. Lunta oli jään päällä muutaman sentin vahvuinen kerros ja sujuttelimme itsemme aluksi lammen pohjoispäähän. Havaitsimme, ettei Kaksoslammen suuntaa lähtevälle oikopolulle ole suksimiehellä asiaa. Lunta tuolla taipaleella olisi aivan liian vähän. Siksi hiihtelimme suosiolla järven eteläpäähän, Pontevan majan tuntumaan. Tuumailtuamme tilannetta päätimme palata autolle ja siirtyä sillä Usmitien puomille. No, parkkeerasimme kuitenkin kanttiininhoitajan paikan tuntumaan ja hiihtelimme Latu-Miiluun. Emme olleet päivän ensimmäiset hiihtäjät, sillä majalle johtavalla tiellä olevalla ladulla oli joku jo aamulla, meitäkin aikaisemmin hiihtänyt. Kanttiinissa nautimme hyvät pullakahvit ja turinatuokion jälkeen palasimme suksilla autolle. Ulkoilu virkisti mieltä ja lyhyempikin liikunta sunnuntaipäivän ratoksi verrytti lihaksia. Ja kotisohva oli pysynyt tuona aikana ihan itsestään paikallansa.
Timppa
