Sukkulahiihto 21. tammikuuta
Kauden toinen hiihtasutapahtuma lähti hyvin käyntiin, lähtöpaikalla 3 henkeä edelliseltä retkeltä ja viisi “vaihtaria”, eli 5 ladya ja 3 karpaasia. Keli oli mitä mainioin, muutama aste pakkasta, pieni tuuli ja aurinkoa. Lumimäärä ei ollut paljon lisääntynyt viikossa, välillä suojannut ja uudelleen pakastunut.
Hiihtasimme Hyyppärästä ulkoilutietä peltojen poikki, Vantaanjoen vartta Usmintien sillalle, missä moikkasimme paria “läskipyöräilijää”, Latu-Miilua kohti hekin ajamassa. Latu-Miilulla olikin kauden ensimmäinen aukiolopäivä. Muita ulkoilijoita ei sitten sinne mennessä tullutkaan vastaan.
L-M: ssa poikkesimme tauolla, kuten Usmin suunnalla hiihtävän kuuluukin. Tauon jälkeen suuntasimme kohti Kaksoslampien nuotiopaikkaa. Hiihtasimme latupohjaa jonkin matkaa ja panimme “vinkkarin” vasemmalle ylämäkeen. Sukset jalasta ja hieman kävelyä, hetken pähkäilyä ja sukset jalkaan. Oikaisimme metsän läpi varvikon poikki pohjoisemman Kaksoslammen jäälle ja edelleen lammen yli pitkoksille.
Sukset jalasta ja ylös nuotiopaikalle, tulet ja makkaraa nokeamaan. Löytyikin eri merkkisiä, oli bratvurstia, poromakkaraa ja muitakin, hyvin maistuivat.
“Läskipyöräilijätkin” pyrähtivät metsän puolelta paikalle juuri sopivalle hiillokselle, panimme nuotion kiertoon.
Matkamme jatkui yli eteläisen Kaksoislammen ja vanhaa polunpohjaa tieuralle, edelleen latureitille missä oli runsaasti kävelyjälkiä, oli joku mennyt suksillakin. Latureittiä hiihtasimme takaisin kohti Hyyppärää.
Pientä jännitystä aiheutti iso alamäki jossa oli vain suksen jäljet, kaikki selvisivät hienosti alas. Pellolla, kuusiaidanpäässä otimme hieman aurinkoakin ja katselimme kynnöspeltoa etelän suuntaan. Paljon pitää uutta lunta tulla ennenkö siitä saadaan konelatu ABC n suuntaan. Vantaanjoen uudella ulkoilusillalla tapasimme pari nuorukaista joiden jälkiä olimme hiihtasseet osan matkaa. Takaisin lähtöpaikalla olimme 13.20, eli n. 3 1/2 tunnin “rypistys” hienossa säässä ja seurassa.
Kalevi
