Tiistain aamukävely 25. huhtikuuta
Aamukävelyllä
Tiistaiaamulla, puoli kuuden aikoihin, kun heräilin, kaakonkulmalla rusotti taivas pahaenteisesti.
Aamuruska - päivän paska, niinhän sanonta kuuluu. Rusotus peittyikin pian harmaisiin pilviin ja taivaalta alkoi tippua märkiä räntäläimäreitä. Eipä taida ketään tulla tänään aamulenkin lähtöpaikalle tuumailin mielessäni. Varttia vaille yhdeksän lunta tuprutti valtoimenaan ja maa oli muuttunut valkoiseksi.
Ulos astuessani havaitsin Alepan suunnalla tutun parin. Merja oli koiransa Ekun kanssa odottamassa muita lenkille lähtijöitä. Pian ilmestyi lähtöpaikalle myös Veikko ja aamulenkkeilijät olivat valmiit matkaan. Puseroiden huput tiukasti pään yli vedettyinä ja hiukan kumarassa, tuulta väistävässä asennossa suuntasimme tossunkärjet Sveitsinpuistoa kohden.
Juuri tiistaisen Aamupostin tekstiviesti – palstalla, muuan nimimerkki ”Todella järkyttävää!”, oli tekstaillut moitteita Sveitsinpuiston kävelypolun ja maiseman pilaamisesta. Päätimme suorittaa asian suhteen empiirisen tutkimuksen. Keplottelimme räntäsateessa itsemme halki puiston, aina jäähallin kulmille asti. Totesimme matkalla menneen talven lumienkin olevan vielä tallella, ainakin Perttulan lumetetun ladun pohjoisosuudella. Tuolla mainitulla, pilatuksi väitetyllä polkuosuudella oli tosiaankin tehty levennystyötä ja puitakin oli siitä jouduttu kaatamaan. Ilmiselvästi toimenpiteet olivat tehty ajatellen Sveitsinpuiston tulevan hiihtouran avartamista. Mietimme, oliko nimimerkin kokema järkytys lievää vakavampaa ylidramatisointia. Havaintojemme mukaan paikalla tehdyt toimenpiteet toki näyttävät aluksi varsin rumilta, mutta maiseman kokemat vauriot peittyvät varmasti pian ruohomaton alle. Kapeassa ja suurten kuusten reunustamassa kujassa hiihtoura ei oikein voi kulkea, sillä sellaiseen paikkaan ei juuri kerry talvisin riittävästi lunta kunnollisten latujen pohjaksi.
Kiertelimme lenkillämme vanhan Sveitsin seiskan lähes koko matkaltaan. Hotellin remonttityöt vaikuttivat olevan hyvässä vedossa, pauketta ja poraamista työmaalta ainakin kuului. Kylmän ja lumisateisen säätilan vuoksi lintujen ääniä emme juuri kuulleet. Toki rastaan ääni kantautui jostakin korviimme samoin kuin peipposen laulu. Västäräkkikin bongattiin hyppelemässä kevyen oloisesti kevyen liikenteen väylällä, kun oikaisimme Konekränsin hallin ohi. Luvattomasti aivan ylitimme Hankopaanan Tuottajan myllyn kohdalla, ja Päivälänkatua astellen palasimme Kirjavalletolpalle.
Lumisade oli jossakin välissä ihan huomaamatta lakannut. Totesimme itseemme tyytyväisinä, ettemme antaneet vallitsevan säätilan vaikuttaa liikkeelle lähtemiseen. Kyllä lenkille lähtemin teki taas hyvää mielelle ja keholle.
Timppa