Villiinny keväästä retket 20. toukokuuta

Haiskarin kierros.

Haiskarin kierrokselle oli ilmoittautunut 16 henkilöä, mutta matkaan lähti 24 henkilöä, joista 7 eri- ikäistä lasta ja kaksi ulkomaalaista. Kahta lasta kannettiin rinkassa, muut lapset jaksoivat kierroksen mallikkaasti. Mukana ollut koira meinasi väsähtää paluumatkalla, jolloin ilma oli jo kovasti helteistä.

Näimme matkalla 9 eri lajia kukkivia kasveja, maistelimme muutamia syötäviä yrttejä ja nautimme levähdyspaikalla maukkaat letut. Porukka vaikutti tyytyväiseltä parkkiin palatessani. Matkaan meni aikaa taukoineen 2 t 45 min. Tien kivikkoinen pohja ei ollut varsinaisesti retkinautinto, mutta silleen reitti oli suunniteltu. Opaskyltit olivat selvät ja niiden avulla pysyi hyvin reitillä.

 Tarja & Merja

Niittulahden kierros.

Osallistujia    12 henkilöä 4 ilmoittautunutta jäi tulematta.

Kaunis, päivänmittaan jopa helteinen päivä. Kiva tuulenvire paikoin.

Liikkeellelähtö onnistuneessa odottavassa mielentilassa! Ulkoilukartat ja Latu-esitteet oli jaettu jokaiselle. Ihmettelyä, jutustelua sieltä täältä, matkallaolo tuntui mukavalta. Juomatauot ja pysähdykset sovittiin pidettäviksi puolen tunnin välein. Tutkailin tien varren kasveja, kevätlinnunsilmä, poimulehti, maitohorsma. Niitä poimittiin maisteltaviksi. Sivusilmällä tuli seurattua niitä, jotka olivat pukeutuneet vahvimmin, kerroksia… Yllättääkö väsymys tai muu uupuminen. Kaikki oli kuitenkin hyvin.

Kartasta oli kiva seurata joukolla maan pinnanmuodostuksia, kalliot, puronvarret, lammet, tiheiköt. Jylhien puiden huminaa oli pysähdyttävä kuuntelemaan. Tuleeko juna vai tuuleeko?

Suolijärven huussin mutkaan tullessa 3 ulkoilijaa päätti palata muiden kiireittensä vuoksi P-paikalle. Heille annettiin lupa tehdä se. Me muut laskeuduimme Suolijärven rantaan evästelemään. Siellä olikin yksi retkeilijä hammockissaan kirjaa lukien. Sanoisin, että hänellä oli aika ruhtinaalliset oltavat järvinäkymineen! Paidan kuivattelua ja taas matkaan.

Haiskarin laavulla saimme ihanan vastaanoton letunpaistajilta. Pöytään -komentoa ei tarvinnut odottaa. Hyvältä maistuivat letut, vaikka juuri olimme syöneet eväämme Suolijärvellä. Aistien tanssia koko retki. Maut kohdillaan, samoin näkymät, linnut viserryksineen.

Täydellinen päivä. Joukossa tiivistyi tunnelma. Tällaista tahdomme lisää!

Hilkka & Kaarina

Kahden Piilon kierros.

Tapahtuman lähtöpaikalla, Suolijärventien puomilla aamukymmenen tienoissa kävi melkoinen vilske. Kolmelle eri retkelle lähtövalmisteluja tekevät vetäjät haalivat joukkojaan kasaan. Enpä juuri ennättänyt tuossa tilanteessa seurailemaan muuta, kun oman ryhmäni kokoonpano muutokset ja niiden ylöskirjaus vaativat keskittymistä. Ryhmä saatiin kasaan ja siihen kuului vetäjän lisäksi kymmenen henkilöä. Olimme saaneet viime hetkillä ryhmään yhdeksän Riihimäkeläisen opettajan joukon, josta tosin kolme oli peruuttanut tulonsa vielä viime tipan jälkeen. No, vahvistusta saatiin myös samalta taholta Riihimäeltä, sekä napattuamme yhden paikalle saapuneen retkeilijän toisesta retkiryhmästä. 

Ampaisimme aurinkoiselle Suolijärventielle tavoitteena aluksi Kiiskilammen pohjoisrannalla oleva laavu. Poikkesimme tieltä katselemaan sekä Pitkännokan- että Mäkiperänlammen maisemaa. Tienravista löysimme mukavasti sammakonkutua, joka tuntui olevan joukon nuorimmille kovin eksoottinen ja jännittävä asia. Omassa nuoruudessahan sammakonkutu oli monenlaisten leikkien ja vähän myös ilkitöiden materiaalia. Opittiin siinä silloin jotakin samalla elämän synnystä ja sammakon kehityksestä.

Saavuimme hyvässä järjestyksessä Kiiskilammen laavulle, vaikkakin pitkä matka metsäautotietä pitkin vähän kummastutti retkelle lähteneitä. Kiiskilammella tapasimme ensimmäisen kerran muita ja siellä myös yöpyneitä retkeilijöitä. Pidimme evästauon, jonka aikana rantakalliolta käsin tähystelimme lammelle. Huomattava määrä rupikonnia, ei siis sammakoita, ilakoi rannan tuntumassa.

Matka jatkui kohti Piilolampea. Matkan varrella ihastelimme useiden lintujen soidinlaulua ja pyrimme tunnistamaan siten eri lajeja. Havaintoja tehtiin myös kyykäärmeestä ja vesiliskosta. Ryhmä pieniä partiopoikia suurine varustepakkauksineen tuli jossakin välissä meitä vastaan. Tavoitteena heillä lienee ollut Kiiskilampi. Poikkesimme Piilolammen tielle tultuamme reitiltä hiukan.  Tiellä kulkemisen sijasta nousimme lammen pohjoispäähän johtavalle polulle. Ihastuksen huokauksia kuului joukostamme päästyämme ylös kallioille. Kuuntelimme tuulen huminaa ja päättelimme olevamme keskellä suomalaista kansallismaisemaa.

Pohjoispään kallioilla pidimme taas pidemmän tauon nauttien eväistämme. Riihimäkeläis- seurueen vastaavana toiminut opettaja yllätti. Hän oli kantanut repussaan useita termospullollisia kahvia sekä leipomaansa boston-kakkua. Tarjoilu seurueellemme oli ylenpalttinen!

Piilolammella oli samana päivänä luontopolkutalkoot ja jatkettuamme tauon jälkeen matkaamme saatoimme lukea vastapystytetyistä opastauluista luontotietoutta. Tapasimme eteläpäässä muutaman retkeilijän, sekä taas ryhmän partiolaisia, jotka olivat pystyttäneet Piilon entisen asuinkentän sijoille leirinsä. Pikku-Piilon sivuuttaminen hidasti matkantekoa jonkin verran. Suopohjalle syntynyt polku-ura oli kovin märkä lenkkitossuilla matkaan lähteneille.

Palasimme Kytäjäntien varteen kulutettuamme retkellämme 4,5 tuntia. Laatuaikaa, niin kuin nykyisin sanotaan.

Timppa

Mustan kiven kierros.

Lämmintä oli, Hyyppärän pellolla oli onneksi pieni tuulenvire. Peltoparkkiin kerääntyi väkeä, yksi ilmoitettiin estyneeksi, yksi soitettiin toiselta P- paikalta lähtöpaikalle ja yksi herätettiin kotoa, lupaili tulla puolessa tunnissa, emme jääneet odottelemaan vaan ohjeistimme Latu-Miiluun, mistä voi liittyä seurueeseen, ei näkynyt.

Eli minun ja Reijon lisäksi 15 osallistujaa. Taivalsimme reittiä Latu-Miiluun pysähdellen matkalla useastikin asian jos toisenkin vuoksi, hyvin sujui taivallus, ryhmä oli sopiva.

Latu-Miilussa pidimme tauon, kuka nautti pop-up ravintolan tuotteita, kuka söi omia eväitä, kaikki tulivat ravittua. Matka jatkui Kaksoislampien kautta Iso-Karhulammelle, jossa matkailuopas/geologi Raisa Nurmi meitä jo odottelikin. Tukeva asento ja loput eväät syöden samalla kuunnellen asiantuntevaa esitystä Usmin geologiasta ja louhoshistoriasta.

Esityksen jälkeen pientä keskustelua aiheesta ja taas eteenpäin, Aarinnansuon kautta Usmintielle. Matkalla oli kaupungin kunnostamaa lankutusta jo jonkin verran valmiina, mutta myös märkiä paikkoja.

Usmintie vain pölisi kun taivalsimme eteenpäin ulkoilureitille ja Vantaanjoen vartta lähtöpaikalle.

Aikaa kulutimme retkeemme n. 5 t, aurinko paistoi koko ajan, onneksi oli hieman viileämpi sää kuin eilen, vettäkin voisi jo vihdoin sataa, maasto oli tosi kuivana.

 Kalevi & Reijo

7-veljeksen vaellusreitti.

Ryhmä kulutti aikaa retkeen 6 tuntia. Kaikki matkalle lähteneet selvisivät matkasta kunnialla.

Matti

Kolmen lammen kierros.

Sain johdettavakseni Hyvinkään Ladun kuudesta retkestä Kolmen lammen kierrokseksi-nimetyn lenkin. Matkalle ilmoittautuneita oli 12 henkilöä, joista kaksi kuitenkin oli perunut osanottonsa, mutta muut          10 retkeläistä ilmaantuivat lähtöpaikalle Usmin uimarannalle hyvissä ajoin. Itse pyöräilin lähtöpaikalle tapani mukaan. Ennen matkaan lähtöä kerkesimme vielä aprikoimaan mitä lampia kierroksen laatija oli tarkoittanut, kun laskutavasta riippuen me päädyimme joko kahteen tai 4 lampeen matkan varrella.

Matkaan kuitenkin pääsimme klo 10.08. Aluksi patikoimme Usminjärven tien asfalttibaanaa Vuorenniityntien risteykseen ja käännyimme tästä kohti Pontevan majaa ja Invalidien majoja Usmijärven länsirannalla. Jatkoimme tuttua polkua metsäisten kukkuloiden yli kohti Piilolammea. Syvimmässä notkossa ollutta lutakkoa joudumme hieman kiertämään pusikon kautta, joka tuntui hauskuuttavan ainakin osaa iloisesti juttelevasta porukasta. Aurinkoinen sää sai toiset ajattelemaan, että reitillä voisi nähdä käärmeitäkin. Valitettavasti saalimme tällä kertaa rajoittui yhteen vaskitsaan, jota retken vetäjä ei kuitenkaan onnistunut havaitsemaan edes sitä ylittäessään. Ehkäpä parempi niin.

Lähestyessämme Piilolampea tutustuimme rytöön, joka oli syntynyt syksyllä 2001 Janika-myrskyn tuiverruksissa. Kerroin retkeläisille olleeni samalla viikolla kävelemässä siellä ja havainneen ensilumen peittäneet rungot Piilolammen rinteellä. Jatkoimme nyt matkaamme alas lammen rantaan, jossa kaunis järvimaisema hiveli useimpien patikoijien silmää, viimeistään noustuamme nuotiopaikan korkeuksiin. Löysimme tulisijan aivan yksinään, olisiko invaasiomme Usmiin karkottanut muut retkeläiset? Lähtöpaikalla olin tentannut, josko moni tunsi ennestään Usmin polkuja. Tuolloin vain yksi käsi nousi. Niinpä nyt maisemia ihasteltiin kilvan.

Pienen juomatauon jälkeen jatkoimme kalliopolkua kohti Piilolta tulevaa latu-uraa. Matkalla kehuimme kaupungin uusia opasteita, jotka olisivat tarpeen tuleville retkeilijöille. Laskeuduimme jyrkkää rinnettä alas kypärälammen nuotiopaikalle, josta täältäkään ei löytynyt muita retkeilijöitä. Osallistujien nuorimmainen kokeili veden lämpimyyttä, mutta uimaan hänkään ei vielä uskaltautunut. Hikikarpalomme kuivuttua jatkoimme jälleen matkaa kohti Latu-Miilua. Matkan pituus herätti hieman keskustelua, kun lammen rannalla ilmoitin jäljellä olevan vajaat kaksi kilometriä majalle.

Latu-Miilussa osa porukasta tyytyi omiin eväisiin, kun taas toiset kävivät kanttiinissa hakemassa tuhdin muona-annoksen. Petteri apulaisineen oli taas pistänyt parastaan, vaikkei tällä kertaa ulkotulille päässytkään. Kilvan tuota pataa jälleen kehuttiin. Latu-Miiluun olimme kävelleet tasan kaksi tuntia ja matkaa yhden retkeläisen Sport Trackeriin oli kertynyt vajaat kuusi kilometriä. Pullakahvit vielä nautittuamme suuntasimme jälleen tuttuun ylämäkeen ja kohti kaksoislampia. Tällä välillä törmäsimme iloisesti tervehtiviin pitkämatkalaisiin, eli se Herusista startannut Matin remmi oli vasta saapumassa      Latu-Miiluun.

Kaksoislammin nuotiopaikalta vihdoin löysimme muitakin retkeilijöitä. Reittimme tänne ei noudattanut virallista Kolmen lammen reittiä, sillä meidän olisi pitänyt kääntyä lammille jo ennen Latu-Miiluun saapumistamme. Oli kuitenkin luontevaa jatkaa Latu-Miilusta kallioiden kautta nuotiopaikalle. Samoin päätimme yhdessä hylätä tuon virallisen reitin, joka olisi Kaksoislammilta palannut Piilolammille ja sieltä samaa lähtöpolkuamme takaisin Usmijärven ympäri lähtöpaikalle. Tämän sijaan jatkoimme latupohjaa Pikku Karhulammen kautta Usminjärventie mutkaan ja edelleen tienohessa kulkenutta latupohjaa uimarannan parkkipaikalle.

Matka varrella oli näyttänyt siltä, että emme välttämättä pysyisi kaupungin määrittelemässä neljässä tunnissa. Paluureittimme latupohjaa pitkin kävi kuitenkin sen verran sukkelaan, että loppumatkassa tästä ei enää ollut pelkoa. Saavuimmekin autojen luokse jo 13.41. Tarkkaa kilometrimäärää en tullut retkeläisiltä tarkastamaan, mutta uskoisin kuitenkin, että tuo viralliselle reitille määritelty 9,8 kilometriä tuli selvästi ylitetyksi.

Retkeläiset tuntuivat määränpäässä hyvin tyytyväisiltä retken antimiin. Niinpä koetin heitä vielä kerran rohkaistu mukaan Ladun muihinkin tapahtumiin.

Lauri