Aamukävely Suomiehen luontopolulla 15. marraskuuta
Viileä ja tuulinen marraskuinen aamu valkeni nippa nappa, kun kokoonnuimme kymmenen hengen joukolla Kirjavantolpan Alepan parkkilaanille lähteäksemme aamukävelylenkille. Tavoitteenamme oli tällä kertaa Suomiehen luontopolku kaupungin etelälaidalla. Kokoontumispaikastamme matkaa Suomiehen luontopolun alkupisteeseen, Jukan metsätien p-paikalle on linnuntietä 5,6 km ja autotietä pitkin 9,4 km. Linnuntien käyttäminen ei tietenkään ollut joukollemme mahdollista tuolla matkalla, joten siirryimme kolmella autolla Suomieheen.
Moni miettii mistä Suomies on nimensä saanut. Nurmijärven historiassa kerrotaan, ”että täällä Suomiehellä on ensimmäinen Raalan kartanon torpista ollut jo 1600-luvulla. Samaten siellä mainitaan, että kartanossa on toiminut voutina ainakin vuoteen 1656 Heikki Sipinpoika Suomies-niminen mies. On sellainen mahdollisuus, että tämä sama henkilö olisi ennen Raalaan siirtymistään tai sen jälkeen pitänyt täällä Suomiestorppa 1:tä. Olisiko kylä saanut siitä nimensä? Samaa torppaa on 1700-luvulla pitänyt kolme Jaakko-nimistä isäntää peräkkäin, isä, poika ja pojanpoika. Viimeinen heistä kuoli 1817. Torppia tuli lisää 1700 luvun lopulla. Nämä neljä torppaa kahden mäkitupa-asunnon kanssa muodostivat alkuperäisen Suomiehen kylän nykyisen Jaakkolan talon läheisyydessä. Tämä tiheästi rakennettu kylä säilyi aina 1904 asti. Silloin Raalan kartano myi suurimman osan torpistaan itsenäisiksi taloiksi. Näin hajosi tämä vanha kyläyhteisö, talot rakennettiin uusille paikoille." Tuo mainittu Jaakkolan talo sijaitsee parisataa metriä Jukan metsätien risteyksestä eteenpäin Suomiehentien varrella.
Suomiehen alue on osa Salpausselkää ja sen synty ajoittuu 12 tuhannen vuoden taakse, kun jääkauden aikana jään reuna pysähtyi ja sen reunaan kasaantui sulamisvesien huuhtomaa maa-ainesta paksu kerros. ”Nykyaikana” sora-aineksia on hyödynnetty yhteiskunnan rakentamisessa. Suomiehessä soranotto alkoi 1950–1960 luvulla jatkuen aina vuoteen 2014. Aluetta on sen jälkeen ennallistettu, ja alueelle on tehty 2–3 km pituinen luontopolku ja muutama ympäristötaideteos.
Kiertelimme aluetta luontopolun läheisyydessä ja ihailimme sammaleiden peittämää maanpintaa. Kylmä koillistuuli pakotti kuitenkin liikkumaan ripeästi, vaikka avaran maiseman katseleminen saakin ”silmän lepäämään.” Nousimme polkua pitkin harjulle, josta on mainio näköala jättiläisen jalanjälki ympäristötaideteokselle, sekä kävisimme myös jätinkadun puolella katsastamassa muinaismeren ranta-aallokon huuhtomaa kivipenkerettä.
Suomiehessä vierailevalle löytyisi nähtävää myös luontopolun läheisyydestä Jätinlukkojen suppa-alueelta, joka sijaitsee aivan vieressä luontopolun ja Hangonväylän välissä. Suppa, tai niin kuin täälläpäin sanotaan, lukko syntyi jään reunasta lohjenneen valtavan jäälohkareen upotessa pehmeään maaperään. Vedenpinnan laskiessa se hautautui soraan ja hiekkaan. Ilman lämmetessä jäälohkare suli ja sulamisvedetkin valahtivat aikojen saatossa maaperään. Jäljelle jäi kuoppa, joka saattoi olla kymmeniä metrejä syvä. Osa noista lukoista erottuu harjuisessa maisemassa toki vielä lampareina.
Jaakkolan talon läheisyydessä, Suomiehentien varrella on myös pieni luonnonsuojelualue, katajaketo. Sen komistuksena on suuri luutamänty, Suomiehen rahapuuksi nimetty petäjä.
Suomiehentien varrella on Suomiehen Voimistelu- ja urheiluseura Suomiehen Sisu ry:n ylläpitämä seurojentalo Jätinlinna. Talo on rakennettu 1929 alun perin maamiesseuran taloksi.
Palailimme hyvässä järjestyksessä Kirjavalletolpalle. Päivä alkoi siis mainiosti.
-Timppa -
