Hyvinkään Latu 70 vuotta juhla 15. lokakuuta
Juhlapuhe
Hyvinkään Latu ry perustettiin, kun innokas lapinkävijä, Tiikerinkallion emäntä Eva Tigerstedt, sekä Hyvinkään Tahkon puheenjohtajanakin toiminut urheilumies Einari Arohonka olivat kutsuneet koolle uuden yhdistyksen perustavan kokouksen urheilukentän urheilutupaan 13. lokakuuta vuonna 1952. Yhdistyksen nimeksi valittiin Hyvinkään Latu. Se toimisi paikkakunnalla niin sanottuna Suomen Ladun alaosastona.
Toiminnan ohjeiksi päätettiin ottaa Suomen Ladun mallisäännöt, joiden mukaan tarkoituksena on ”toimia Hyvinkäällä hiihdon ja sen ohessa ulkoilun ja muunkin kansanurheilun kehittämiseksi sekä yleistämiseksi kansalaistavaksi”.
Perustavassa kokouksessa oli läsnä 18 henkilöä, jotka liittyivät saman tein perustettuun yhdistykseen jäseniksi ja valitsivat yhdistykselle johtokuntaan kuusi henkilöä. Eva Tigerstedt valittiin Hyvinkään Ladun ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.
Kuvittelen, että kaikki seuraavat seikat myötävaikuttivat Hyvinkään Ladun perustamiseen.
Hyvinkään Ladun perustamisvuonna elettiin toisen maailmansodan jälkeistä jälleenrakennuksen aikaa. Sodan jälkeiset vuodet olivat väestölle raskaita niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Sodan aiheuttamat traumat painoivat vielä ihmisten mieltä. Moni oli menettänyt sodan seurauksena omaisiaan, moni oli vammautunut pysyvästi. Hyvinkäälle asutettiin runsaasti luovutetun Karjalan väestöä.
Varmaa on, että tulevaisuuden toivo oli kaikesta huolimatta korkealla myös Hyvinkäällä asuvien ihmisten keskuudessa. Hyvinkään Latua perustamaan kokoontuneilla ihmisillä näköala tulevaisuuteen oli valoisa.
Vuosi 1952 on jälkeenpäin usein nimetty ilon ja ylpeyden vuodeksi, jolloin Suomi nousi uudelleen kansakuntien joukkoon. Siihen vaikuttivat esimerkiksi Helsingissä järjestetyt hyvin onnistuneet kesäolympialaiset heinä- elokuussa ja viimeisen sotakorvauserän matkaan saaminen syyskuun loppupuolella.
Keskusjärjestö Suomen Latu oli perustettu viisitoista vuotta aikaisemmin, kun huomattiin, että tunturihiihto ja yleinen hiihtovalistus tarvitsevat oman järjestön.
Suomen Ladun säännöissä kilpaurheilu sallittiin vain propagandaluonteisena, toiminnan tunnetuksi tekemisenä. Eva Tigerstedt tunnisti varmaan koko kansan liikunnan tarpeen. Latutoiminta oli hänelle jo tuttua, koska hän oli vuonna 1946 perutetun valtakunnallisen Tunturiladun johtokunnan jäsen.
Luonnollisesti myös Suomen Ladun pyrkimyksenä oli toimintansa laajentuminen koko valtakuntaan ja siltä taholta varmaan tuli toiveita yhdistyksen perustamisesta paikkakunnalle. Hyvinkään Sveitsikin tiedettiin laajasti erityisesti talviurheilua harrastavien piirissä, joten olosuhteet täällä olivat otolliset uudelle latuyhdistykselle.
Hyvinkäällä olivat toimineet jo pitkään yleisseurat Tahko ja Ponteva. Molemmissa harjoitettiin monipuolista kilpailutoimintaa eri lajeissa, kansalaisten yleinen liikuntaharrastus ei niissä vielä silloin ollut etusijalla.
Hyvinkään Ladussa pistettiin heti perustamisensa jälkeen töpinäksi. Ensimmäinen valaistu hiihtolatu koko valtakunnassa saatiin Sveitsin lukkoja kiertämään yhdistyksen toimiessa aloitteen tekijänä. Sveitsin iltaladuksi nimetty lenkki rakennettiin latulaisten tekemällä talkootyöllä sekä ulkopuolelta saaduilla lahjoituksilla.
Yhdistyksen toiminnan alkuvuosikymmeninä etusijalla olivat polku- ja laturetket. Tämä olikin luonnollista, lähiretkeily patikoiden ei vaatinut keneltäkään erikoisvarusteita, eikä niitä tainnut muutenkaan olla juuri kenelläkään. Hiihtovälineitä löytyi varmasti monista köyhemmistäkin talouksista. Tärkeintä oli yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen. Jo tuolloin tunnistettiin luonnossa liikkumisen vaikuttavan positiivisesti ihmismieleen ja kehon terveyteen.
Hyvinkään Ladussa kiinnitettiin huomio myös lasten hiihdonopetukseen ja pujotteluhiihdon ohjaukseen. , Helka Ristolaisen johdolla perehdyttiin Sveitsin rinteillä mutkamäen laskuun vuonna 1955. Hiihdosta muodostuikin Hyvinkäällä viidessätoista vuodessa todellinen kansanliike. Latuyhdistys ylläpiti talkoovoimin 4–6 latureittiä ja paikkakunnan laduilla nähtiin usein myös valtakunnan silmäätekeviä hiihtelemässä.
Menneinä vuosikymmeninä paikkakunnalla suuria ja suosittuja tapahtumia ovat olleet mm. Paarijoen patikointi, Monnin hiihto, ja Nykiön Nykäys nimiset massatapahtumat, joiden järjestelyihin Hyvinkään Latu on osallistunut yhdessä muiden paikallisten yhdistysten kanssa. Vuonna 1988 Paarijoen patikkaan osallistui vielä yli kaksituhatta henkilöä sateisesta säästä huolimatta.
Myös Hyvinkään Hiihtoseuran järjestämään Hyvinkää Hiihdon järjestelyyn olemme osallistuneet pitämällä ulkoilumajamme kohdalla huoltopistettä. Viime vuosina Paarijoen patikkaa ei ole enää järjestetty, mutta Hyvinkää Hiihto, Monnin hiihto ja Nykiön Nykäys patikkaretki ovat vielä hengissä.
Vuosittainen kuntotapahtuma, Tiikerinlenkki, järjestettiin Hyvinkään Ladun toimesta vuodesta 1963 alkaen vuoteen 2014. Eva Tigerstedin lempinimen mukaisesti nimetyssä tapahtumassa etukäteen pientä maksua vastaan lunastettu, päivämäärällä ja ulkoilijan nimellä varustettu suorituskortti sujautettiin Tiikerinlenkin suorituslaatikkoon, joita oli sijoitettu eri puolelle kaupunkia ulkoilureittien varrelle. Yksi suoritus per päivä hyväksyttiin. Tiikerinlenkin saattoi kiertää talvisin hiihtäen ja sulan maan aikana kävellen, sauvakävellen tai pyöräillen.Vuosittaiset suoritukset laskettiin parhaimmillaan tuhansissa, parhaana vuotena niitä oli liki 15000. Pääpalkintona oli Lapin hiihtoviikko, joka arvottiin osallistujien kesken. Joinakin vuosina suorituksia oli niin runsaasti, että suorituskorttien myynnistä saaduilla tuloilla saatettiin arpoa jopa 4 hiihtoviikkoa. Tiikerinlenkkiä kierrettiin ahkerasti aina 1990 luvulle asti, mutta suosion vähitellen hiipuessa tapahtuma päätettiin lopettaa.
Oman hiihtomajan aikaansaaminen oli ollut haaveena latulaisilla yhdistyksen perustamisesta alkaen. Latukanttiinia pidettiin 50-luvulla Sveitsissä kauppalan omistamassa työmaaparakissa.
Ahdenkallion Kauppisenmäellä ulkoilumaja toimi muutaman vuoden 60-luvun loppupuolella Ahdenkallion kartanon omistamassa rakennuksessa.
Kolmas tukikohta latuyhdistykselle löytyi Kulomäen rinteestä, jossa oltiin vuokralaisena pienessä kahden huoneen rakennuksessa vuosina 1971–1977.
Lopulta, vuoden 1977 lopussa valmistui Usmiin nykyinen ulkoilumajamme Latu-Miilu. Sen aikaansaamiseksi tehtiin todella hartiavoimin talkootyötä. Ladun väki näytti mihin saavutuksiin pystyy pienikin joukko, kun se sinnikkäästi pyrkii tavoitteeseensa.Oman ulkoilumajan merkitys on yhdistykselle suuri. Hyvällä paikalla, kaupungin ylläpitämän suositun hiihtoreitin varrella se palvelee edelleen talvisin lukuisia ulkoilun harrastajia.
Nykyaikaan tultaessa kansalaisten liikuttaminen saanut Hyvinkään Ladussa, kuten muissakin latuyhdistyksissä runsaasti uusia muotoja. Hiihdon, patikoinnin ja retkeilyn lisäksi yhdistysten toimintaan ovat tulleet mukaan monet uudet liikuntalajit.
Viime vuosien aikana olemme latulaisten tekemällä talkootyöllä osallistuneet esimerkiksi Pikku Pässin pyöräilyreitin, Seitsemän Veljeksen vaellusreitin sekä kaupungissa olevien luontopolkujen ja ulkoilureittien kunnostus- ja rakentamistyöhön. Yhdistys pyrkii edelleen edistämään ulkoiluolosuhteita Hyvinkäällä.
Yhdistys on ottanut kantaa kaavoitusasioihin ja esittänyt parannuksia ulkoilureitteihin sekä ulkoilua palvelevia toimenpiteitä Hyvinkään kaupungille.
Olemme tehneet yhteistyötä ja yhteisiä retkiä sekä järjestäneet tapahtumia kaupungissa toimivien muiden yhdistysten kanssa.
Keskusjärjestössämme, Suomen Ladussa on viime aikoina mietitty, kuvaako järjestön nimi oikein sen roolia. Tunnistavatko kansalaiset oikeasti Suomen Ladun monipuolisena ulkoilujärjestönä? Hyvinkään Ladun toiminta on ollut paikkakunnalla pitkään tunnettua ja vakiintunutta, siksi oman yhdistyksemme identiteetti on juureva ja vahva.
Hyvinkään Latu ei ole toiminut ainoastaan jäsentensä, vaan kaikkien liikunnasta kiinnostuneiden Hyvinkääläisten hyväksi. Kaikki tämä työ on vaatinut lukuisilta vapaaehtoisilta tekijöiltään aikaa ja uurastusta, eikä sitä voi rahassa mitata. Vuosikymmenten aikana toiminnan, tapahtumien ja hankkeiden toteuttaminen on ratkaisevasti nojautunut yhteishenkeen ja talkoomieleen. Toivottavasti tämä henki ei koskaan häviä hyvinkääläisen latuväen mielestä.
Timo Tuomainen
puheenjohtaja
Hyvinkään Latu ry.