Laurin pyöräretki 18. syyskuuta
Ladun kesän viimeinen pyöräretki polkaistiin kolmen herrahenkilön toimesta
tuttua reittiä kaupungin ympäri. Vielä aamusella paikallinen sääennuste lupasi
kevyttä vesisadetta koko retken ajaksi, mutta niin vain kävi, ettemme tälläkään
kertaa saaneet pisaraakaan koko matkan aikana. Lämpötilakin tuntui olevan
oikein sopiva näin alkusyksyn tapahtumaamme.
Lähdimme siis kellon käytyä kymmeneen ja nimet listaamme lisättyämme
polkemaan Vaiveronkatua alas ohi Myllytilan. Kiersimme rekkaparkin, mutta
sitten käännyimme Pohjoiselle kehätielle. Ensimmäinen kilometri poljettiin
tien pientareella, mutta radanvarsitien risteyksestä pääsimme jälleen kevyt-
liikenneväylän turvaan.
Kiipesimme pitkähkön mäen ylös ali Erkylän hiihtosillan ja hakeuduimme
Ridasjärventien kautta Kirkkotien sunnuntaiaamun rauhaan. Ahdenkallion
kehätien kautta pääsimme jälleen mäkeä vääntämään ja nyt ylös Tanssikallion
suuntaan. Kiersimme Marttia sen uloimmaisella kehällä siihen saakka,
kunnes en enää ollutkaan varma, pitikö meidän jo kääntyä jostakin pääradan
ali päästäksemme. Olin aamusella vienyt reitin puhelimella olevaan pyöräilykartastoon,
joten pysäytin kulkumme hetkeksi varmistaakseni reittimme.
Tuleva liittymä kevytliikennereiteille löytyi karttaohjelmiston mukaan kuitenkin
edestämme. Kun välillä kierrämme kaupunkiamme myötä-, välillä vastapäivään,
saattaa jokin paikka vielä vaikuttaa vetäjästäkin oudolta. Löysimme kuitenkin
pääradan ja Jokelantien ali vieville tunneleille ja hetken päästä olimmekin jo
Hakakallion raitilla. Täällä kohtasimme useamman pyörällä vastaantulijan,
jotka päästelivät aika haipakkaa myötämäessä. Saimme siis pitää varamme,
ettemme jääneet alle.
Kravunarkunmäellä kuljimme vanhan asuntomessualueen halki Kaltevantielle
ja edelleen Kravunarkunmäen alaiselle pellolle, joka taitaa olla Hyvinkään
uusimpia asuinalueita. Kadut olivat vielä soralla ja melko karkealle sellaisella,
joten ainakin minä toivoin, että vuoden päästä reitiltä löytyisi jo uusi asfaltti.
Saas nähdä, mihin kaupungin rahat riittävät. Uuden asuinalueen kautta pääsimme
katkaistulle Kitteläntielle. Vantaanjoen rannat vaikuttivat vielä niin vehreiltä,
ettei jokea juurikaan tielle näkynyt.
Jatkoimme Uudenmaankadun ylitse sairaalanmäkeen, josta pääsimme Nikinsyrjäntietä
ABC-asemalle vievälle hiihtoreitille. Täällä tulikin muutamia kävelijöitä vastaamme.
Kiersimme vielä tavanomaiseen tapaan siirtolapuutarhan kautta Hyyppäräntielle ja
kiipesimme jälleen lähtöpisteeseemme Aleksis Kivenkadulla. Aikaa retkeemme
näin pienemmällä porukalla ja suht viileässä säässä saatiin menemään kaksi tuntia
ja viisi minuuttia. Näin tuo turvasuunnitelmaan kirjattu 2,5 tuntia alitettiin selvästi.
Matkaa mittareihin kertyi noin 31,5 kilometriä.
Miilunpatikkaa olisi tarjolla 9.10. ja yhdistyksen 70-v. juhlat 15.10. Oma hukini iskee
jälleen 20.11., jolloin lähdetään patikoimaan Rautasaunalta aamukymmeneltä.
Saapa nähdä mihin se nenäni suuntaa sillä kertaa?
Lauri