Laurin pyöräretki 21. elokuuta
Meitä kokoontui Aleksis Kivenkadun lähtöpaikalle tällä kertaa neljän hengen poppoo,
kolme miestä ja yksi nainen, kaikilla oli tavalliset polkupyörät ilman
sähköavusteisuutta. Kirjoitimme nimet ylös listaan ja lähdimme polkemaan
tuttua reittiä kohti Riihimäkeä. Olin tällä kertaa vienyt turvasuunnitelmaammekin
merkinnän mahdollisuudesta poiketa kahville Ullan Pakarissa Riihimäellä.
Sää oli mitä mainioin aurinkoinen kesäsää, joka helli meitä menomatkalla
mukavalla myötäisellä, jota kuitenkaan ei selässään ollut helppo huomata
eteenpäin polkiessaan. Paluumatkalla sitä oli kuitenkin aika mahdotonta
olla huomaamatta, sen verran navakasti tuuli meitä vastaan parissa kohtaa tuiversi.
Poljimme tällä kertaa Arolammen risteyksestä suoraan moottoritien yli Valiolle,
kun edellisen kerran muutama olisi jo halunnut kyseisen reitin valita, mutta
taipuivat pääjoukon tahtoon palaten vanhalle kolmostielle joukon jatkoksi.
Nyt siis pysyimme yhdessä suunnaten Valion reitille ok. Allekirjoittanut ei
tätä reittiä aikaisemmin ollut kulkenutkaan, joten se osoittautui varsin oivaksi
vaihtoehdoksi Riihimäen suuntaan poljettaessa. Uuden katuyhteyden vierellä
kulki hieno kevytliikenneväylä, jota pitkin pääsi sujuttelemaan aina Riihimäen
keskustaan asti.
Oman kulkumme alitettua jälleen vanhan kolmostien palasimme kuitenkin
sille ja näin kuljimme suoraa tietä luvattuun kahvipaikkaan. Ullan Pakarin
tielle näkyvä mainostolppa väitti kahvilan aukeavan sunnuntaisin klo 12.
Ovelta kuitenkin löytyi paperilappu, joka vahvisti netistä löytämäni aukeamis-
ajan sunnuntaisin kello 11. Emme keksineet, oliko tolppa vain jäänyt vaihtamatta,
vai kenties jo vaihdettu tulevan talven varalle. Odotimme ulkopöydässä tuulen-
suojassa reilun viisi minuuttia paikan aukeamista.
Nisukahvit hörpittyämme lähdimme jatkamaan keskikaupungille. Reittisuunnitelmaani
olin kirjannut yrittävämme jälleen oikaista sen Teollisuuskadun kautta, joka viimeksi
minulta meni ohi suun. Eräässä risteyksessä bongasimme kiertotiemerkinnän, joten
sitähän oli sitten koetettava. Kadun kulmasta löytyi kuitenkin etäällä katkaisu, joten
sitä kautta emme ainakaan päässeet. Sorruinkin tässä kohtaa ajattelemaan, että
kyllä se kiertotie täältä jostain löytyy ja pääsemme oikaisuamme suorittamaan.
Kulku kuitenkin tuntui kaartuvan aina vain enemmän kohti tuloreittiämme ja vanhaa
kolmostietä. Kun sitten vihdoin päätin kaivaa kännykkäni repusta esiin, kävi ilmeiseksi
ettei mitään vaihtoehtoista reittiä täältä löytynyt radanvarteen. Niinpä päätimme
yhdessä palata Hyvinkäälle samaa reittiä kuin tulimmekin.
Ajoimme nyt Uudelle Herajoentielle, jolta löytyi sama päällystetty kevytliikenneväylä
Valion kautta Arolammelle ja takaisin Hyvinkäälle. Toki tällä kertaa mäet olivat
päinvastaisia kuin tullessa, eli tuo nousu Vantaalta ylös Paavolaan oli mittava, mutta
toisille vain jonkin asteinen haaste. Lähtöpaikalla totesimme matkaa kertyneen 31 km,
kun se reittisuunnitelma Radanvarsitienkautta olisi Googlen mukaan tehnyt 28 km.
Matkaan käytimme vajaan kolme tuntia, joka sisälsi tuon kahvipaussin Ullan kortteerilla.
Lauri