Laurin pyöröretki 14. toukokuuta
Toukokuinen lauantai aamu aukeni aurinkoisena eteemme. Yllättäen edellisenä iltana povattu vesisadekin oli nyt siirtynyt alkamaan myöhemmin iltapäivällä. Aleksis Kivenkadun starttipaikalle ilmestyi kuusi fillaria polkijoineen. Pyöristä kaksi oli sähköavusteisia, joka tiesi muille polkijoille hikisempiä ylämäkiä.
Kellon lyötyä tasan kymmenen lähdin johtamaan joukkuetta kohti Riihimäen kaupunkia. Reitti valikoitui tällä kertaa keskipitkälle vaihtoehdolle, koska tuo Hikiän kautta kulkenut reittivaihtoehto
osoittautui turhan pitkäksi edellisen illan keskusteluissamme. Ehkäpä Elokuussa uskaltaudumme vielä vetämään tuon nelikymppisenkin?
Hurautimme Vaiveron mäen alas ja Rekkaparkin ohi Kermintielle ja edelleen Arolammin suuntaan johtavalle Hyvinkääntielle. Liikennettä tällä väylälle ei juuri havaittu, joten täällä saattoi keskittyä heräävän luonnon rauhaan ja ääniin.
Würthin kulmalle saapuessamme retkikuntamme hajaantui hetkeksi. Minä pysyttäydyin ajoradan reunassa päästäkseni vanhalle kolmostielle. Osa porukasta halusi kuitenkin jatkaa mäkeä ylös menevää kevytliikenneväylää, jota pitkin olisi päässyt Valion pakeille, mutta joutunut samalla moottoritien toiselle puolelle.
Jatkoin pääjoukon kanssa risteyksestä alamäkeen ja pysäytin Havin risteyksessä karkulaisia odottaakseni. Eikä aikaakaan, kun bongasimme joukon samassa alamäessä, eli olivat sittenkin jättäneet Valion sikseen, ja kääntyneet samalle reitille meidän kanssamme.
Parmalan risteyksestä pääsimme uudelle Havintielle ja sieltä Riihimäen keskustaan vievälle väylälle. Kuikuilin sopivaa oikaisua ja lopulta löytyi yhteys ennen Prismakeskusta. Eväät söimme Pyörillä ilman moottoreita kääntöpaikalla.
Paluumatka radanvarsitien kautta tuntui tutun hankalalta, kun peltoaukeilla puhalsi sangen mukavasti ja vastaan tottakai. Joukkomme hiukan harveni matkanvarrella, mutta taukoja pidellen se saatiin toki taas kasaan tai ainakin melkein. Hyvinkäälle oli ne tutut ylämäet kiivettävänä, joita Riihimäen osanottajilla on vain nimeksi.
Joukkomme harveni harvenemistaan loppukilometreillä niin, että lähtöpisteeseen saavuin minä yksikseni. Aikaa matkaan tällä kertaa meni kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia. Matkarautani ilmoitti matkan määräksi karvan alle 28 km.
Lauri