Äitienpäiväpatikka 8. toukokuuta
Jouduimme siirtämään perinteisen äitienpäivä patikan lähtöpakan Latu-Miilun sijasta Hyyppärän peltoparkkiin. Latu-Miiluun johtava Usmintie on vielä talven latureittinä olleen osan kohdilta osin jään ja lumen peitossa, osin sulana ja routivana. Emme päässeet esim. viime viikolla hakemaan kanoottikalustoakaan la olleeseen Hyvinkään läpimelontaan.
Mutta patikka sujui kuitenkin aurinkoisissa ja leppoisissa merkeissä, hieman kylmähkö luodetuuli hieman häiritsi lähtöpaikalla. Meitä oli kokoontunut Hyyppärän parkkiin 12 henkilöä, joukossa äitejäkin.
Kävelimme pellonreunaa ja ylitimme Usminjärventien oikaisten mäkeen Musta Granitin tontin reunaa kulkien, ohi Niemisen-, Suoniityn ja Aarinnansuon kautta Latu-Miiluun. Majalla keittelimme kahvit, sulatimme pullat pakastimesta ja asetuimme laavulle nauttimaan evästä. Tuletkin tehtiin, olihan ruohikkopalovaroituskin jo ohi, ilma oli muutenkin raikas eilisen sateen jälkeen.
Maasto oli mukavan kuivaa kävellä, varjopaikoissa oli tosin vielä lumi tai jää jäämiä.
Takaisinpäin taivalsimme Usmintietä puomille, purot virtailivat voimallisesti. Puomilta läksimme polkua kohti etelää, nassut aurinkoa kohti. tällä reitillä löytyy erilaisia metsälohkoja, vanhoja, hakattuja, taimikoita.
Aurinkoisella mäellä seisahduimme ottamaan aurinkoa, juttua tuli monistakin asioista. Mäeltä ”sukelsimme” taas vaihteeksi varjoisaan metsään, jossa oli luntakin reilusti jäljellä. Musta Granitin tontin reunaa palauduimme taas pellon reunaan ja parkkiin. matkaa tuli rapiat 6 km ja aikaakin kulutimme yhdessäoloon 3 ja puoli tuntia.
Matkalla näkyi jo Valko- ja sinivuokkoja, leskenlehtiä, Näsiä kukassa, kyykäärme, rupikonna, muutama perhonen ja Kimalaisia, eli taitaa sää viimein kääntyä kohti kesää. Vaan tiedotus uhkaili ensi yöksi taas pakkastakin.
t. kalevi
