Melontapäivä 15. toukokuuta

Kanootin uittoon läksimme, kunhan olimme edellisviikolla saaneet kaluston Latu-Miilun talvisäilöstä ”kanoottiparkkiin” kaupunkiin. L-M n tie oli pitkään jään ja lumen peitossa, osin routainen pitkäksi venähtäneen kevään johdosta.

Mutta taas olimme menossa, kohti Janakkalaa, 9 henkeä lähtöpaikalla klo 9, ja Hausjärven vahvistus Matti mukaan Riihimäen ABC:ltä eli 10 hengen joukkue. Omaa kalustoa oli sen verran että mukaan tuli vain yksi Ladun kaksikko, eli 8 henkilöä olisi vielä mahtunut sujuvasti mukaankin.

Keli oli puolipilvinen ja luode tuulikin puhalsi n. 5–6 m/s, puuskissa enemmänkin. Vakaa aikomus oli meloa Viralanjärven päähän asti. Mutta uitolla aina tapahtuu, melasimme yli Kernaalanjärven uimarannalta Räikälänjoen suulle. Vastatuulta oli mutta etenimme sujuvasti. Räikälänjoki tulvi ja olimme yllättyneitä, että se myös virtasi, etenimme vastavirtaan. Kesäaikaan vesi on matalammalla ja varsinaista virtausta ei huomaakaan.

Rantauduimme Kuontolanjärvellä uimarannalle hieman jaloittelemaan. Tästä oli tarkoitus jatkaa eteenpäin vastatuuleen, mikä tuntui vain yltyvän, kun pääsi puhaltamaan suoraan melontasuunnasta.

Teimme päätöksen kääntyä takaisipäin. Nuotiotauko kuitenkin kuuluu meidän retkiimme, ja kun nyt ei ollut kummassakaan päässä paikkaa niin päätimme jalkautua Hakoistentien kivisillan pieleen ja jaloitella viereisen Määkynmäen luontopolun nuotiopaikalla.

Sehän sujui, kanootteja parkkeerattiin molemmin puolin siltaa ja jokea. Tavarat kantoon n. 200 m ja tulet pystyyn, Puitahan meillä on aina melontaretkellä mukanakin, mutta nuotiopaikka oli siisti ja puita löytyi sekä opastauluja ympäristöstäkin.

Määkynmäki sijaitsee Janakkalan Pyhän Laurin kirkon eteläpuolella, toisella puolella mäkeä on Torpparimuseo. Laurin lähde on melko lähellä nuotiopaikkaa.

Alue on muinaisnimeltään Tarinmaa, vieressä on muinaissuomalaisten pyhä lehto, eli Hiisi. Hiiden joki lähellä lienee saanut siitä nimensä. Tarinmaalla on aikoinaan palvottu Taara nimistä jumalaa, ja mm Laurin lähde oli ennen Taaran lähde. Eli tästä tuli siis myös kulttuurihistoriallinen melonta.

Vietimme nuotiolla aikaa jutustellen ja evästellen, makkaratkin mustuivat samalla. Paluumatka Räikälänjokea Kernaalanjärvelle ja uimarannalle sujui sopivassa myötävirrassa ja myötätuulessa, loppumetreillä tuuli ja aallokko työnsi jo aika mukavasti.

Kalusto kärryyn ja autojen katoille, suunta kohti Ullan Pakaria, kahvit, sämpylät ja pitsat maistuivat näin ”After Canoing” eli jälkimelonnat pöydän ääressä.

”Kanoottiparkkiinkin” rantauduimme hyvissä ajoin, n15.30 oli kalusto taas paikoillaan odottamassa uutta uittokeikkaa.

t. kalevi