Miilun patikka 9. lokakuuta
Aamun viileyden ja kosteuden jälkeen päivästä kehkeytyi hieno aurinkoinen ruskan värittämä loppusyksyn lämmin päivä.
Latu Miiluun meitä patikoijia kerääntyi 30 henkeä, joukossa oli vanhoja tuttuja ja hienosti myös ensikertalaisia Ladun retkillä.
Itsellä rupeaa jo tuo liikuntakunto hieman ”rapistumaan”, joten olin valinnut reitin perin maltillisesti.
Kävelimme Aarinnansuon kautta ulkoilureittiä Iso-Karhulammelle nuotiotauolle, matkalla tieten pysähdeltiin ja kerrattiin maastoja ja historiaa.
Sillä onhan aina mielekkäämpää liikkua maastoissa, joista tietää muutakin kuin miten polku kulkee. Täällä on liikuttu ja tehty työtä paljon ennen nykyisiä polkuverkostoja.
Iso-Karhulla paistelimme makkarat ja nautimme muutakin evästä pidemmän kaavan mukaan, jotkut istuskelivat lammen rannalla pitkoksilla ja nauttivat auringosta.
Aikanaan matka jatkui louhosmonttu kiertäen kalliomäelle. Tässä porukka jakaantui, minä jatkoin 6 hengen kanssa Kaksoislampien kautta Latu-Miiluun ja muu porukka (23 h)
Jatkoivat Piilon suuntaan, näin saivat kaikki mitä halusivat.
t.kalevi
Miilun patikkaan osallistunut joukko jakaantui siis pian Iso-Karhulammen nuotiopaikalta lähdettyämme. Sovussa lähdimme, kaksi ryhmää eri suuntaan.
Suurempi joukko suuntasi askeleensa Piilolammen polulle Jukan vetäessä joukkoa. Piilon pohjoispäässä nousimme ensin vanhan louhoksen yläpuoliselle kalliolle. Ihailimme auringonpaisteessa kylpevää maisemaa. Nousimme myös lammen varsinaisen pohjoispään kalliolle. Nousureitiltä on poistettu siinä aikaisemmin ollut köysi, mutta tassu piti ja pääsimme ylös.
Piilolla näkyi olevan muitakin retkeilijöitä. Olivat tehneet nuotiotulet pohjoispään kallion epäviralliselle nuotiopaikalle.
Hetken huokaisun jälkeen jatkoimme patikointia kalliopolkua seuraten kohti Iso-Kypärä lampea. Laskeuduimme Piilolammentieltä Iso-Kypärän rantaan luonnonsuojelualueen ja kunnanrajaa myötäilevää vanhaa polkua pitkin. Piilon tieltä puuliiterin kohdalta rantaan laskeutuva varsinainen polku-ura kulkee niin jyrkässä ja kivikkoisessa rinteessä, etten tohtinut viedä joukkoamme sen kautta.
Tapasimme Iso-Kypärä lammen nuotiopaikalla naisjoukon tulistelemassa. Heidän retkensä teemana oli Roosanauha patikka.
Hetken rupateltuamme jatkoimme matkaa kohti Latu-Miilua. Lammen päässä päätin, ettemme kulje Kypäräsuon halki, vaan siirryimme vanhalle uralle, joka kulkee Kypäräsuon pohjoisreunaa myötäillen.
Kuljin joukon kärjessä, kun havaitsin pienen kauriin edessämme noin parinkymmenen metrin päässä. Kauris ei kauan meitä ihmetellyt, vaan livahti pusikon suojaan.
Saavuimme hyvässä järjestyksessä Latu-Miiluun kellojen näyttäessä aikaa 13:28. Kilometrejä oli kertynyt rannetietokoneiden ja kännyköiden mittareihin likimain 7.
Timppa
