Laurin kävelyretki 19. marraskuuta
Laurin kävelyretki suuntautui tällä kertaa Martin kodalle. Olin edellisen kerran työstänyt saman turvasuunnitelman vuoden 21 syksyllä, joten ilmeisesti olimme matkassa taas tovin jälkeen. Lähtöpaikalle Konepajan parkkiin ilmaantui kahdeksan henkilöä. Se vaikutti tavanomaiselta määrältä, vaikka tällä kertaa olin ilmoittanut retkestä myös Facebookin sivuilla. Toisaalta tämä ainakin lisäsi yhteydenottojen määrää. Opin ainakin, että tuo lähtöpaikka kannattaa ilmoittaa mahdollisimman tarkasti, eikä vain "Konepajan parkista".
Kellon käytyä minuutin yli kymmenen lähdin johtamaan joukkoa, sillä minusta vaikutti siltä, ettei tällä kertaa matti myöhäisiä olisi odotettavissa. Nummenmäen parkissa oli puolenkymmentä autoa, mutta yhtään golfaajaa emme onnistuneet näkemään, vaikka olosuhteet vaikuttivat sopivalta myös kiekkojen heittelyyn. Tanssikallion kohdalla latureitti kohosi retkemme korkeimmalle kohdalle, joten päällä huokasimme hetken. Sen jälkeen laskeuduimme Suokadun parkista tulevalle reitille ja jatkoimme Martin kodalle, jonka ulkopuolelta löysimme taulun, maja auki. Olin yrittänyt löytää tietoa asukasyhdistyksen sivuilta, siinä kuitenkaan onnistumatta, joten ilahduimme asiasta suuresti.
Jatkoimme kuitenkin latureittiä vielä Tapainlinnan koululle asti, ennen kuin palasimme kodalle. Tämä osoittautui tyhjäksi, eli valmiiksi ladottuja puita ei kukaan vielä ollut tuikannut tuleen. Meilläkään ei aikaa ollut jäämään tulta tuijottelemaan, joten arvoitukseksi jäi, olisiko päivän mittaan savu vielä noussut kodan piipusta. Paluumatkalla kurvasimme Suokadun parkkipaikan kautta Ahdenkallion kehätien nousuun. Kenraalikulman nurkalla palasimme jälleen tuloreitille. Nummenmäen parkissa autojen määrä oli tällä välin ainakin tuplaantunut. Alttarikiven opastaulua ihmettelimme hetken.
Lähtöpaikalle palasimme 8 minuuttia yli puolen päivän, eli selvitimme suunnitellun reitin luvatusti reilussa kahdessa tunnissa. Matkaa meille kertyi sellaisen kymmenkunta kilometriä eri mittarista riippuen. Määränpäässä kehuttiin vielä reittiä, eli kulku latupohjilla oli ilmeisen helppoa, eikä tuo pikkupakkanenkaan tuntunut kulkua haittaavan.
-Lauri
