Melontapäivä 3. syyskuuta
Kanootin uittopaikaksi valikoitui kauden vaihteessa Siuntio ja siellä Siuntionjoki. Uitolle lähti tällä kertaa yksi avokaksikko(C2) ja 3 kajakkiyksikköä(K1), kuljetuksiin käytimme kahta autoa ja peräkärryä. Aamutuimaan ajelimme motaria kohti etelää ja kehä kolmosta länteen, Pickala Golfin risteyksestä kurvasimme Pikkalanlahden rantaan Störvikin hiekalle.
Veneilijöitä ja kanotoijia oli muitakin liikkeellä, mutta autoille löytyi tilaa parkista. Kalusto rantaan ja sitten vesille. Siuntion joki alkaa Pikkalanjoen nimisenä ja siinä on heti alussa omituinen sulku mikä estää meriveden tulvimista jokeen. Sulku on itse käytettävä ja veneitä näytti pyrkivän sinne enemmänkin.
Mehän toimimme omatoimisesti ja melasimme viereisen melontakeskuksen taitse rantaan ja roudasimme kaluston itse kannaksen yli (n. 25 m) ja pääsimme joelle.
Joen rannat kasvoivat koko matkan isoa lehtipuustoa, tervaleppää, vaahteraa, pihlajaa. ... Joella oli myös paljon kalastajia veneissä ja osa kumiveneissäkin, ahventa näytti nousevan hyvin ja esittelipä eräs hienoa kuhaakin.
Jokipätkän jälkeen saavuimme Vikträskin järvelle, jonka lounaisreunalla piti oleman nuotiotaukopaikka kallion juurella. Löytyihän se, mutta oli jo aika lailla mennyttä maailmaa. Kelluva laituri kesti, joten pääsimme maihinkin, rappuset oli poistettu ja istuinpöllit melkein lahoja. Eväät kuitenkin maistuivat, polttopuut tosin jäivät lähdössä tapahtuneen autonvaihdon vuoksi pihalle jääneeseen autoon.
Matka jatkui yli järven kohti nimensä Siuntionjoeksi muuttanutta jokea, täällä oli jo jonkinlaista vastavirtaakin, johtunee viikolla olleista runsaista sateista. Ympäristö oli samanlaista isoa lehtipuustoa, täällä joutui hieman pujottelemaankin kallistuneita puita väistellen.
Saavimme Sjundbyn kylää, jossa melontamatka loppui kosken suvantoon. Löytyi uudehko melojia varten rakennettu laituri, josta pääsi hyvin maihin jaloittelutauolle. Kylässä on yksi suomen vanhimmista kivirakennuksista, Sjundbyn linna. Linna sivurakennuksineen, mylly ja sähkölaitos kosken rannalla ja makasiini tien risteyksessä on vaikuttavan näköinen kokonaisuus. Jalkauduimme rantaan ja kiertelimme kosken yli menevällä sillalla ja katselimme vanhoja rakennuksia. Siuntion aluehan oli sodan jälkeen Neuvostoliiton vuokra-aluetta joten merkkejä ”vierailijoista” on edelleenkin näkyvissä.
Paluumatka sujuikin sitten samaa reittiä toisin päin. Jokiosuuksilla vauhti nousi jopa 7 km/h virtauksen takia, ainut tuulinen kohta sattui tietysti järvelle, puskimme vastatuuleen, ilman ongelmia. Sjundbyn kylän ja järven välillä tuli isompi yllätys, kun iso sarvipää hirvi ui yli joen n. 25 m edestämme, pää vain näkyi pinnalla, pienin vaikeuksin se ponkaisi ylös vedestä vastarannalle.
Myös kurkia näkyi melonnan aikana useissa eri paikoissa.
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen melasuretki, matkalla oli merta, jokea ja järveä sekä kulttuurimaisemaa ja kohteita. Melonta on muutakin kuin kanootin siirtoa eteenpäin, ympäristö merkitsee myös paljon.
Jälkimelontakahvit nautimme Pickalan ABC llä ja paluumatkan autoilimme Siuntion keskusta kautta Lohjalle ”maisemareittiä” ja ”Hankobaanaa” kotio, matkaa oli kilometrin enemmän kuin tulomatkalla.
Kalevi
