Laurin pyöräretki 13. toukokuuta

Paikalla ilmestyi 4 innokasta pyöräilijää itseni lisäksi määräaikaan mennessä. Sää vaikutti mitä lupaavimmalta tällaiselle retkelle. Aurinko paistoi täydeltä terältään ja lämpötilakin kiihdytti kohti kesäisiä kahdenkympin lukemia.

Lähdimme siis toiveikkaana liikkeelle kellon käytyä kymmeneen. Alkumatkan suunnistimme tuttua reittiä kohti kaupungin ulosmenoteitä. Eipä kuitenkaan päästy edes Urakan sillalle, kun jo takaa kuului; stop tykkänään. Ilmeisesti Kaivokujan töyssyt olivat saaneet Sulontakarenkaan tyhjenemään. Kohtalotoverimme kehotti meitä urheasti jatkamaan ja vakuutti samalla, että häneltä löytyisi vararengas tarakalta. Sulohan yleensä ajelee tapahtumiimme jo kotoaan eli jostain Nuppulinnan tienoilta. Onhan hän pyöräretkiemme kokeneimmasta päästä, joten uskalsin jättää hänet ryhmästämme.

Munckinkadun kautta suuntasimme Uudenmaankadulle eli tuolle luvatulle kaupungin ulosmenoreitille. Lentokentän ohitettuamme kurvasimme sillan ali ja kohti Hausjärven kirkkoa. Aivan sinne asti tämän kertainen reissumme ei yltänyt, vaan käännyimme Hikiän alamäessä kohti Selänojan kylätaajamaa. Tätä ennen kuitenkin pidimme ensimmäisen juomatauon Erkylän kartanon risteyksessä.

Korkealta harjulta katsoen näyttivät Selänojan peltovainiot varsin idyllisiltä. Niiden keskeltä löysimmekin osin perinteistä kylämaisemaa. Maantien vaihtuessa astetta pienempään kasvoi mäkien osuus suuremmaksi, niin taajaan ne polkijasta tuntuivat toisiansa seuraavan.  Bongasimme tien vierestä vielä vanhan Heiskan majan, jossa Riihimäen retkeilijät olivat vielä joku vuosi sitten tarjonneet virvokkeita keväthankien koluajille.

Se vaativin nousu osui sinne Suonummen majan kulmille, jonka parkkipaikalla pidimme evästauon. Tihrustimme pysäkin penkiltä aukion toisessa reunassa sijainneen kieltotaulun tekstiä sen verran, että eväät syötyämme se piti vielä käydä lukaisemassa. Kyltissä luki; roskien kaato kielletty, joten totesimme jonkun joskus varmaankin hyödyntäneen paikan syrjäistä sijaintia. Hurautimme mäen alas eikä aikaakaan, kun olimme jo Riihimäen kaupungin kevytliikenneväylällä.

Uhkolan kioskin ohitimme kutakuinkin sinne vilkuilematta vaikka se auki vaikuttikin olevan. Näin niiden jätskien hankinta jäi odottamaan seuraavia retkiämme. Saavuttuamme pääradan sillalle, päädyimme kääntämään nokkamme kohti Hyvinkäätä. Se kolmas tauko pidettiin Korttionmäen kierrätyspisteellä, jossa oli myös tuo PIM-palautus laatikko. Näin osallistuimme kaupunkien väliseen leikkimieliseen kisaan Pyörillä ilman moottoria. Katsotaan jos se voitto tulisi jo toisen, peräkkäisen kerran kotikaupunkiimme?

Arolammintien tutuissa maisemissa oli varsin mukavasti polkijoita liikkeellä, tosin ulkomuodosta oli hankala päätellä, oliko vastaantulija tai ohikiitäjä kotoisin Riihimäestä vai Hyvinkäältä. Nousimme Riihimäenkatua kohti lähtöpaikkaa ja Aleksis Kivenkadun parkkipaikalle saavuimme kello 12.58 eli aika lähelle luvattua kolmea tuntia. Jarmon mittari kertoi matkaa meille tulleen 40,2 kilometriä. Retkeläiset tuntuivat kilvan kiittelevän onnistuneesta pyöräretkestä. Kuvia en vetotehtävissä tullut ottaneeksi, joten tuo kuvallinen viestintä jäi seuraavaan kertaan.

-Lauri